Aika tuntuu usein kuluvan aikuisena huomattavasti nopeammin kuin lapsena. Joskus ruuhkavuosien keskellä tuntuu, että elämä on pelkkää suorittamista, töitä ja lastenhoitoa. Onnellisuuden tasoaan voi nostaa, jos muistuttaa itseään siitä, kuinka ainutlaatuista aikaa paraikaa elää.
Usein kuulee lapsiperheissä vanhempien hämmästelevän sitä, kuinka nopeasti aika kuluu, kun lapset ovat pieniä. Vauvan saapuessa kotiin vanhemmat usein tuijottelevat tuntikausia uutta tulokasta ja ihastelevat pieniä sormia ja varpaita. Someen otetaan herttaisia kuvia pienestä kädestä isossa vanhemman kädessä. Jossain vaiheessa vanhemmat havahtuvat siihen, että lapsi alkaakin jo puhua, seuraavaksi hän menee tarhaan ja pian on jo koulussa. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti, että välillä saattaa jopa hirvittää.
Monesti vanhempien elämä on hyvin kiireistä lasten ollessa pieniä. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat töissä, yhteistä aikaa saattaa olla vain illalla pari tuntia, ennen kuin lapsen jo pitää mennä nukkumaan. Usein muutos vanhempien aiempaan elämään ennen lapsen syntymää on varsin suuri. Lapsi on koko ajan läsnä kotona ja vaatii varsinkin pienenä aivan jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa.
Omaa aikaa on saattanut aiemmin olla merkittävä osa päivästä. Yhtäkkiä oma aika katoaa kokonaan ja arki saattaa muodostua yksinomaan lapsenhoidosta, työssäkäynnistä ja ehkä jos hyvin käy, muutamasta hätäisestä omasta hetkestä viikottain esimerkiksi lenkkipolulla tai salilla. Elämä voi vauva-arjen aikana helposti lipsahtaa pidemmäksi aikaa sellaiseksi, että vanhempi vain yrittää selviytyä arjesta.
Ei ihme, että kaiken kiireen keskellä joskus vanhempi saattaa pysähyä ihmeissään katsomaan lastaan, miettien missä vaiheessa hän kasvoi noin isoksi tytöksi tai pojaksi.
Turhautumisen iskiessä kannattaa keskittyä hetkeen
Jos arki tuntuu raskaalta ja väsyttävältä, mielialaa saattaa ehkä edes hiukan nostaa, jos aktiivisesti tämän tästä muistuttaa itseään siitä, että juuri nyt elää kuitenkin monella tapaa elämän parasta aikaa. Myöhemmin tätä aikaa tulee suurella todennäköisyydellä muistelemaan lämmöllä, kun katselee esimerkiksi kuvia lapsestaan vauvana, taaperona ja myöhemmin jo isona teininä ja nuorena aikuisena. Silloin saattaa mielessä käydä, kuinka ihanaa olisi palata hetkeksi tuohon aikaan.
Ruuhkavuosien keskellä elävän vanhemman kannattaakin muistuttaa itseään kiireen keskelläkin siitä, kuinka merkityksellistä, tärkeää ja kiireestä huolimatta ihanaa aikaa hän paraikaa elää. Kun pitää kiinni tästä ajatuksesta, arjen pienet ärtymykset saattavat tuntua kenties hiukan helpommilta kestää, eikä pinna välttämättä pala lapsen kiukutteluun aivan niin nopeasti kuin se muuten palaisi.
Teksti: Sonja
