Lapset saattavat pelätä monenlaisia asioita. Joku pelkää pimeää, toinen isoja eläimiä, kolmas korkeita paikkoja. Jokainen pelko tulee ottaa vakavasti. Vanhempi voi auttaa lasta oppimaan itse käsittelemään pelkotilojaan.
Lapsuuteen kuuluvat erilaiset pelot. Moni lapsi käy läpi vaiheen, jossa erilaiset komeroissa ja sänkyjen alla mahdollisesti piileskelevät möröt ja hirviöt pelottavat. Vanhempien viereen hiippaillaan toisinaan harva se yö itku silmässä, kun ei uskalleta nukkua omassa sängyssä. Toiset saattavat pelätä esimerkiksi lääkäriä niin paljon, että eivät voi nukkua parina yönä ennen varattua aikaa. Toisia taas saattavat pelottaa erilaiset hyönteiset tai vaikkapa tuntemattomat kovat äänet. Pelkoa aiheuttavia asioita on lukemattomia erilaisia.
Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että vanhempien ei aina tarvitse, eikä aina välttämättä pitäisikään rauhoitella lasta joka kerralla, kun hän on hermostunut. Kun lapsi oppii hallitsemaan pelkojaan, se auttaa hänen itseluottamuksensa rakentumista ja itsenäisyyden kehittymistä. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, että lapsi jätetään yksin pelkojensa kanssa. Pikemminkin, että pikkuhiljaa lasta rohkaistaan selviämään jännittävästä tilanteesta hivenen itsenäisemmin kuin aiemmin, hiljalleen antaen hänelle lisää vastuuta itsensä rauhoittamisessa. Näin lapsi oppii, että hänen on mahdollista saavuttaa rauhallinen ja hyvä olotila myös ilman aikuisen läsnäoloa.
Vanhemmasta voi alkuun tuntua vaikealta olla lohduttamatta lasta joka käänteessä, varsinkin jos hän on tottunut tekemään niin aina. Vanhemmalle tekee kuitenkin usein hyvää nähdä, että lapsi pärjää myös ilman häntä. Äiti tai isä ei voi olla joka hetki läsnä läpi lapsen elämän tämän vierellä tukemassa. Tällöin tieto siitä, että lapsi selviää itsekin jännittävästä tilanteesta auttaa vanhempaa itseäänkin rentoutumaan.
Pelkojen käsittely vaatii harjoittelua
Lapsi tarvitsee kuitenkin vanhemman apua ja tukea opetellessaan käsittelemään pelkojaan. Lapsen kanssa kannattaa keskustella siitä, mikä häntä pelottaa. Hänellä ei välttämättä aina ole sanoja kuvaamaan pelon syvintä aiheuttajaa, mutta vanhempi voi auttaa kysymällä tarkentavia kysymyksiä. Esimerkiksi jos lapsi pelkää koiria, häneltä voi kysyä, mikä koirissa on hänen mielestään pelottavaa.
Lasta auttaa, kun hän tietää, että vanhempi ei vähättele hänen pelkoaan vaan ottaa sen vakavasti. Sen sijaan, että vanhempi sanoisi esimerkiksi “älä nyt, eihän tuo ole pelottavaa!”, hänen kannattaa mieluumin sanoa “kuulostaa siltä, että olit peloissasi”. Näin vanhempi näyttää lapselle, että hän suhtautuu lapsen tunteeseen vakavuudella. Kun asia on käsitelty lapsen kanssa, siihen ei kannata jäädä kiinni, vaan kannattaa suunnata lapsen huomio iloisempiin asioihin.
Jos lapsi vaikuttaa jatkuvasti pelokkaalta ja jos pelko vaikuttaa hänen elämäänsä vaikeuttaen sitä, kannattaa hakea apua tilanteeseen ammattilaiselta. Pitkään kestävä pelkotila, jota ei saada vähenemään kotikonstein, saattaa aiheuttaa haittaa lapsen kehitykselle.
Lähde ja lisätietoa: Child Mind Institute
Teksti: Somja
