Nitistä sokerikoukku – nämä kaksi asiaa auttavat

Kuva: Pexels/Alexander Grey

Ruokariippuvuus on yleistä ja se voi näkyä esimerkiksi sokerikoukkuna. Tieteen näkökulmasta sokeri ei aiheuta samanlaista fysiologista riippuvuutta kuin tupakka, alkoholi tai huumeet.

Syömiseen voi kuitenkin kehittyä monimutkaisempi suhde, joka aiheuttaa tunteen riippuvuudesta. Terveystalon ravitsemusterapeutti Tarja Himbergin mukaan yksi taustatekijä on, että usein tiettyyn ruokaan liittyy sääntöjä, että sitä saa syödä vain harvoin.

”Silloin ruoalle syntyy iso palkintoarvo, minkä seurauksena sitä halutaan enemmän. Näin syntyy ikävä kehä”, hän kuvailee tiedotteessa.

Monella on taustalla myös se, että painoa pudotettaessa syödään liian vähän. Tällöin energiavaje kasvattaa himoa tiettyä niin kutsuttua kiellettyä ruokaa kohtaan entisestään.

”Tyypillisesti syödään liian vähän aamulla ja päivällä, eli kaivetaan kuoppaa illaksi, jolloin mieliteot usein iskevät. Usein myös nostamme herkut jalustalle ja ne saavat hirveän ison merkityksen”, Himberg selittää.

”Jos herkkuihin liittyvistä säännöistä ei pysty pitämään kiinni, se koetaan helposti epäonnistumisena. Ajatellaan, että minulla ei ole itsekuria tai selkärankaa”, hän lisää.

Kohtuutta ja ruokasuhteen käsittelyä

Miten Himbergin mainitseman kehän voi sitten rikkoa? Ruokaa ei voi välttää kokonaan toisin kuin muita riippuvuutta aiheuttavia asioita. Himbergin mukaan monet pystyvät olemaan ilman sokeria, mutta yleensä toimivampaa olisi käsitellä suhdetta syömiseen ja pyrkiä kohtuuteen.

”Kohtuuteen pääsee syömällä säännöllisesti, riittävästi ja laadukkaasti eli proteiinia, täysjyväpitoisia hiilihydraatteja, paljon värikkäitä kasviksia ja pehmeää rasvaa.”

Ravitsemusterapeutin mukaan pitää myös uskaltaa syödä itsensä kylläiseksi, mikä ei tarkoita samaa kuin ähkyyn asti syöminen. Tätä rajaa saattaa Himbergin mukaan joutua tunnustelemaan.

”Riittävän syömisen mittarina voi pitää esimerkiksi sitä, tuleeko päivän aikana jossain kohdassa hallitsematonta nälkää tai tunne, että on pakko saada jotain tiettyä ruokaa”, hän sanoo ja jatkaa:

”Usein kun asiakkaani alkavat syödä riittävästi perusruokaa, he toteavat, että makeanhimon hillitseminen on helpompaa kuin he ajattelivat. Ei tarvitsekaan ponnistella ja pinnistellä.”

Kielletty hedelmä unholaan

Terveystalon mukaan jos makeanhimo ei hellitä, on hyvä miettiä onko makeansyönti opittu tapa. Voiko se esimerkiksi yhdistyä tiettyyn tilanteeseen, kuten rankan työpäivän jälkeiseen iltaan?

”Tällaisista tiedostamattomista tavoista voi opetella pois, kun ne ensin tiedostaa. Jos tämäkään ei auta, kannattaa miettiä, hoitaako ruoan avulla jotakin tunnetta. Moni syö vaikkapa suruun tai pönkittää ruoalla positiivisia tunteita”, Himberg huomauttaa.

Himbergin mukaan myös se voi auttaa, että herkkuun suhtautuu vain yhtenä ruokana muiden joukossa eikä kiellettynä hedelmänä. Hän sanoo, että makeaa voi halutessaan syödä vaikka joka päivä pienesti, esimerkiksi kaksi palaa suklaata tai jälkiruokarahkan työpaikan ruokalassa. Moni kuitenkin pelkää, että tämä johtaa hallinnan menetykseen.

”Mutta kun uskaltaa antaa itselleen luvan, kielletyn hedelmän hohto katoaa. Aluksi annoskoot voivat olla suuria, mutta ajan mittaan ne järkevöityvät ja lopulta saattaa huomata, että tänään ei teekään mieli makeaa”, Himberg päättää.

Teksti: Miia

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.