Kaupunkilainen muutti maalle – Mikä muuttui ja miksi en enää koskaan halua palata keskustaan

man in brown jacket and blue denim jeans sitting on snow covered ground with dog during
Kuva: Rolf Schmidbauer

Loskaa, pimeää, märkää, likaista nuoskalunta… Talvi kaupungissa on hyvin erilainen kuin talvi maalla.

Muutin kaupungista “maalle”. Lainausmerkit siksi, koska en muuttanut ihan täysin maaseudulle, mutta kuitenkin selkeästi lähemmäs luontoa kuin aiemmassa asuinpaikassa, jossa koti oli vilkkaasti liikennöidyn keskustakadun varrella.

Kaupungissa ulkoilun jälkeen piti aina pestä koiran tassut, koska kaupungin “lumi” on usein likasta mustaa mössöä, jota ei soisi rakkaan lemmikin nuolevan itse pois, puhumattakaan siitä, että lenkin jälkeen pompitaan kodin vaaleilla matoilla ja sohvilla. Täällä “maalla” ei ole samalla lailla pikeä ja nokea, vaan hanki todellakin hohtaa valkoisena, niin kuin sanonta kuuluu.

Myös hiljaisuus hellii täällä mieltä. Ensimmäisenä yönä uudessa kodissa olin ihmeissäni, kun ympärillä oli täysi hiljaisuus ja pimeys. Vasta nyt tajusin, miten ihanan rentouttavaa on aivoille ja mielelle, kun voi nukkua hiljaisuudessa. Edeltävät vuodet oli tullut vietettyä tiedostamattaan jatkuvassa taustamelussa, koska asunnon ulkopuolella olevalla tiellä kulki jatkuvasti autoja, myös öisin. Melua ei tiedostanut itse, mutta kun se nyt katosi kokonaan, sen kyllä huomasi. Unen laatu tuntui selvästi parantuneen, kun sai nukkua läpi koko yön täydellisessä hiljaisuudessa. Aamulla kun heräsi, olo tuntui huomattavasti aiempaa pirteämmältä.

Muistan joskus nähneeni dokumentteja ihmisistä, jotka asuvat lähellä vilkkaasti liikennöityä junarataa tai aivan metrolinjan vieressä. Raideliikenteen ääni on, jos mahdollista, vielä läpitunkevampaa kuin tasainen autojen moottorin ääni. Muistan miettineeni, miten tuommoisessa kohdassa voi asua. Vasta nyt muutettuani pois keskustasta tajuan itse asuneeni vastaavassa ympäristössä vuosikaudet. Kaikkeen näköjään tottuu, meluunkin.

Maalla on myös pimeämpää kuin kaupungissa, jossa valoja on joka puolella. Tämäkään ei tunnu millään lailla häiritsevältä. Päinvastoin, mieltä voi piristää monenlaisilla keinoilla pimeyden keskellä. Esimerkiksi ikkunalle tai pihalle asennetut kausivalot tuovat iloa myös joulunajan ulkopuolella. On sääli nähdä, miten jotkut korjaavat kauniit jouluvalot pois pihoiltaan heti loppiaisen jälkeen. Toki tämänhetkisessä maailmantilanteessa on ymmärrettävää, että syy tähän voi olla esimerkiksi halu säästää sähköä. Toisaalta jouluvalot kuluttavat hyvin vähän energiaa varsinkin, jos lamput ovat ledejä.

Jos syynä valojen poistoon ei ole tarve säästää sähköä ja jos tuntuu, että mustuus masentaa mieltä, jouluvalot voi kaivaa takaisin esiin piristämään pimeitä iltoja. Kun kävelen koirani kanssa lenkeillä täällä uudessa kodissamme, talojen pihoilla näkyvät kauniit koristevalot lumen keskellä tuovat hymyn huulille. Pihavalot voivat piristää talon oman väen lisäksi myös kaikkia arjen töistä väsyneitä ihmisiä, jotka kulkevat talon vierestä. Omallakin pihalla valot piristävät ikkunan ulkopuolella aina kun katse osuu niihin.

Oletko sinä siirtynyt jossain elämänvaiheessa hektisemmästä asuinympäristöstä rauhallisempaan ja miltä siirtymä sinusta tuntui?

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.