Kuinka hyvin lapsi tunnistaa eron todellisuuden ja fantasian välillä?

Nuoret lapset ovat usein niin innoissaan mielikuvitusleikeistään, että ulkopuolisen on välillä vaikeaa tietää, ymmärtääkö lapsi eron todellisuuden ja mielikuvitusmaailman välillä.

Varsinkin jos lapsi on kovin nuori ja innoissaan kertoo vanhemmille seikkailuistaan erilaisten taikaolentojen kanssa jännittävissä maailmoissa, saattaa helposti tulla tunne, että lapsi ei erota rajaa mielikuvituksen ja todellisen maailman välillä. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että lapset ovat enemmän kärryillä fantasiamaailman ja todellisuuden välisestä erosta kuin aikuiset aina uskoisivat.

Lapset käyttävät usein apunaan samankaltaisia vihjeitä kuin aikuisetkin siitä, onko jokin asia todellinen vai ei. Kun lapsi kasvaa, hän kehittyy jatkuvasti taitavammaksi tässä taidossa.

Suunnilleen kahden vuoden iässä lapsilla alkaa olla leikeissä mukana mielikuvitusystäviä. Kaikilla lapsilla ei näin ole, mutta monet saattavat tässä iässä alkaa kertoa vanhemmilleen tarinoita, joissa esiintyy erilaisia mielikuvitushahmoja. Samoihin aikoihin lapsille aletaan myös usein kertoa joulupukista ja vastaavista hahmoista, joihin he uskovat. Tässä iässä lasten onkin vielä vaikeaa erottaa fantasiaa todellisuudesta.

Kolmannen ja kymmenennen ikävuoden välillä lapset oppivat asteittain ymmärtämään, että mielikuvituksen ja todellisuuden välillä on eroa. Nuoret lapset esimerkiksi helposti uskovat, että kaikki mitä televisiossa näkyy on todellista. Viiden ja kuuden ikävuoden tienoilla lapsi kuitenkin alkaa ymmärtämään, että jos jokin hänen televisiossa näkemänsä asia esimerkiksi uhmaa fysiiikan lakeja, joihin hän on tottunut arkielämässään, asia ei luultavasti ole todellinen. Esimerkiki monissa lasten animaatioissa tapahtuu tällaisia todellisuudenvastaisia asioita, kuten lentämistä tai kymmenien metrien korkeuteen hyppäämistä, tai vastaavia epärealistisia asioita, eikä lapsi enää tietyn iän jälkeen pidä näitä mahdollisina reaalimaailmassa.

Iän myötä mielikuvitushahmot jäävät taka-alalle

Viiden ja kahdeksan ikävuoden tienoilla lapset eivät enää ole yhtä kiinnostuneita mielikuvistushahmoista kuin aiemmin. He eivät enää niin helposti usko tällaisiin hahmoihin, vaan alkavat olla kiinnostuneempia realistisemmista leikeistä ja todellisen maailman asioista, mielikuvitusleikkien jäädessä selvästi vähemmälle.

Kasvaessaan vanhemmaksi lapset alkavat arvioida asioiden todenperäisyyttä käyttäen samantapaisia kriteetejä kuin aikuiset. He voivat esimerkiksi alkaa hiljalleen arvioimaan itsenäisesti, mikä on luotettava tietolähde. Tämä on ratkaisevan tärkeä kehitysaskel matkalla kohti aikuisuutta.

Jos aikuinen lukee jostakin asiasta netin epämääräiseltä keskustelupalstalta tai kuulee asiasta uutisista, on paljon todennäköisempää, että hän uskoo asian helpommin jälkimmäisessä tapauksessa. Samalla lailla lapset kykenevät harjoittamaan lähdekritiikkiä: jos he näkevät jonkin tapahtuman vaikkapa lastenanimaatiossa, he eivät enää usko automaattisesti, että kyseinen asia on mahdollinen todellisessa elämässä. He pystyvät myös käyttämään aiemmin elämänsä aikana keräämäänsä tietoa “peilinä”, jota vasten uusia tapahtumia peilataan. Samoin aikuiset vertaavat uusia tapahtumia aiempaan kokemuspankkiinsa arvioidessaan, mikä on uskottavaa ja mikä ei.

Lähde: Verywell Mind

Teksti: Sonja