Mielikuvissani imetys oli ihana äidin ja vauvan yhteinen hetki, jolloin saisin itsekin rentoutua ja levähtää. Kuvittelin sen sujuvan helposti ja luonnostaan. Todellisuudessa se oli jotain aivan muuta!
Luulin imetyksen olevan jotain aivan ihanaa, jossa pakahtuisin onnesta ja äidinrakkaudesta: saisinhan ruokkia lastani, mitä kauneimmalla tavalla ja olla vauvaani lähellä. Se näytti niin helpolta ja luonnolliselta.
Kun vauva itkisi ja vaikuttaisi nälkäiseltä, kaivaisin maitoa täynnä olevan rinnan vauvan suuhun ja se olisi siinä. Pian vieressäni nukkuisi vatsa täynnä oleva tyytyväinen vauva.
Todellisuudessa imetys ei mennyt, kuin elokuvissa
Miksi kukaan ei ollut kertonut, että ensinnäkin imettäminen sattuu? Rinnat olivat ihan järkyttävän kipeät ollessaan täynnä maitoa. Nännit olivat sitäkin aremmat vauvan imiessä niitä, kuin viimeistä päivää.
Lisäksi toinen nännini oli sen mallinen, että vauva ei saanut siitä kunnolla kiinni, saatika syötyä vatsaansa täyteen. Jouduin käyttämään vasemmalla puolella rintakumia. En ollut ennen kuullutkaan sellaisesta apuvälineestä, tai ongelmasta.
Toisekseen tissit vuotivat jopa verta ja, kun veristä maitoa meni vauvan vatsaan, hän oksenteli juuri syömänsä maidon. Sitten hän oli jälleen nälkäinen ja kaikki alkoi taas alusta.
Kolmanneksi, kukaan ei varoittanut sen olevan oikeasti kokopäivätyötä. Sillä erotuksella, että lepoaikoja ei juurikaan ollut ja työ eli imetys jatkui myös yöllä.
Luulin, että tottakai maitoni riittäisi ruokkimaan vauvani. Hän oli kuitenkin pahimmillaan nälkäinen alle tunnin välein, joten neljän kuukauden kohdalla minun oli luovutettava ja turvauduttava äidinmaidonkorvikkeisiin. Mielenterveyteni ja vauvan ravinnonsaannin takia, jouduin lopettamaan koko imetyksen. Minä olin kuvitellut imettäväni lastani vuoden ajan, joka oli neuvolan suositus siihen aikaan.
En osannut myöskään varautua rajuun syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteeseen luovuttamisesta, joka imetyksen lopettamisesta tuli. Varsinkin, kun ystävälläni riitti maitoa lahjoittaa sairaalaan asti ja näin hänen jatkavan imettämistä vielä pitkään.
Kun ystäväni tarjosi vauvalleen rintamaitoa, oli minun juostava lämmittämään äidinmaidonkorviketta mikrossa. Sillä aikaa vauvani itku oli muuttunut jo täysin epätoivoiseksi huudoksi, kun taas ystäväni vauva imi tyytyväisenä äitinsä rintaa.
Paha rintatulehdus
En tiedä vaikuttiko rintakumin käyttö asiaan, mutta sain vasemman puoleiseen rintaan järkyttävän pahan rintatulehduksen. Lääkäri sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt niin pahaa rintatulehdusta. Hän varoitteli minua mahdollisesta leikkauksesta. Rinta oli järkyttävän kipeä ja minulla oli kova kuume. Imetys ja maidon pumppaaminen olivat täyttä tuskaa. Onneksi sain tulehdukseen vahvat antibiootit ja se hellitti ilman pelättyä leikkausta.
Moni asia imetyksen suhteen tuli minulle yllätyksenä, varsinkin ne negatiiviset asiat. Toki koin myös parempia hetkiä imetyksen parissa ja nautin saadessani olla lasta lähellä ja ruokkia häntä. Toivon kuitenkin, että minua olisi varoitettu imetykseen liittyvistä negatiivisista asioista, etteivät ne olisi tulleet yllätyksenä. Toivottavasti näistä puhutaan nykyään neuvolassa riittävästi.
