Lapset voivat jäädä monilta osin näkymättömäksi tai kokea itsensä vääränlaisiksi, mikäli aikuiset korostavat tai vaativat vain itselleen mieleistä reagoimista tai yleisesti hyväksyttyjä piirteitä. Nyyti Ry muistuttaakin, että temperamenttipiirteitä tulisi ymmärtää, eikä arvottaa.
Temperamenttipiirteissä on kyse synnynnäisistä ominaisuuksista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Säätelyntaitoja taas voi ja tuleekin opetella. Arvottaminen heikentää eri temperamenttityyppien vahvuuksien sekä heikkouksien tunnistamista ja tukemista, joka vaikuttaa lasten itsetuntoon.
Vaikka temperamenttiin ei kannata samaistua liikaa, itsensä muuttaminen ei ole aina ensisijaista. Myös olosuhteisiin voi pyrkiä vaikuttamaan. Temperamentin ymmärtäminen ja hyväksyminen vahvistaa lapsen identiteettiä ja elämänhallintaa.
Eri temperamenttityypit
Mannerheimin Lastensuojeluliitto kiteyttää sen, kuinka vähän temperamenteista arjessa muistamme. Kuvaamme termillä usein vain voimakkaasti reagoivia, vaikka ujo tai rauhallinenkin henkilö on temperamenttinen.
Usein puhutaan helpoista, haastavista tai hitaasti lämpenevistä lapsista. Kullakin temperamenttityypillä on omat vahvuutensa sekä haasteensa, joiden tulkintoihin vaikuttavat niin yksilöt kuin kasvuympäristökin. Personallisuuden tukemisessa keskeisintä on lasten kokemus hyväksytyksi tulemisesta, puutteista tai tekemistään virheistä huolimatta.
MLL painottaa vanhemman suhtautumisten merkitystä lapsen kokemukseen itsestään, josta minäkuva heijastuu. Perheenjäsenten välinen vuorovaikutus on keskeistä persoonan kehityksessä.
Kannustaminen, tukena olo ja lapsen vertaamattomuus muihin lapsiin vahvistavat lapsen itsetuntoa.
Vanhemman ja lapsen väliset temperamentit ja käyttäytymistyyli vaikuttavat lapsen kehitykseen ja omaan vanhemmuuteen. Joskus sujuvan vuorovaikutuksen rakentaminen voi viedä aikaa. MLL suosittaa, että mikäli vuorovaikutus aiheuttaa liikaa haasteita kannattaa nojautua läheisiin tai hakea ulkopuolista apua, ettei negatiivinen kierre tai jatkuva kritiikki riko lapsen minäkuvaa.
Teksti: Anna
