Muistatko minkä ikäisenä sinusta alkoi tuntua, että aikuiset ovat hivenen hassuja olentoja, jotka eivät täysin ymmärrä kaikkia lasten nerokkaita ajatuksia? Pieni lapsi voi kyetä rakentelemaan mielessään jo varsin monimutkaisia juonirakennelmia.
Muistatko vielä sen hetken, kun ryhdyit tarkoituksellisesti manipuloimaan vanhempiasi toimimaan oman tahtosi mukaan? Sen oivalluksen hetken, kun ensimmäisen kerran huomasit, miten helppoa onkaan kiertää aikuiset pikkusormensa ympärille. Kun ensimmäisen kerran onnistuit saamaan makeisia kaapista sanomalla lapsenvahtina olevalle isovanhemmalle “mutta äiti ja isi ovat sanoneet, että saan ottaa!” Kun vielä samanaikaisesti väänsi naaman surkeaan itkuun, ei enää ollut paluuta menneeseen. Samaa keinoa käytti myöhemmin uudestaan ja uudestaan, välillä suuremmalla, välillä pienemmällä menestyksellä.
Itse muistan ensimmäisen kerran pohtineeni tällaisia asioita kenties kolmen tai neljän vuoden iässä. Minulla on hämärä muistikuva, että halusin jotain tiettyä asiaa, mutta tiedostin, että vanhemmat eivät välttämättä sitä minulle helposti antaisi. Jossain vaiheessa aloin oppia, että tietynlainen ilme, joka kieli syvästä mielensä pahoittamisesta, saattoi saada aikuiset kuitenkin pyörtämään jo kerran tekemänsä kielteisen päätöksen. Myöhemmin huomasin, että tällainen tietynlainen ilme toimii jopa tehokkaammin kuin avoin kiukuttelu tai itkeminen, puhumattakaan huutamisesta tai raivoamisesta.
Kun nyt katson taaksepäin tuohon aikaan, en näe tuota pientä 4-5 vuotiasta lasta “manipuloijana” sanan täydessä merkityksessä. Sen sijaan näen pienen hellyyttävän ihmisen, joka kuvittelee olevansa juonikas, mutta onnistuu lopulta olemaan vain herttainen. Luultavasti vanhempani ja muut aikuiset, jotka “joutuivat” huijaukseni kohteiksi, ymmärsivät mainiosti mistä oli kyse, mutta eivät silti hennonneet kieltäytyä.
Kaikki aikuiset eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, kuinka taitavasti jo varsin nuori lapsi osaa vetää oikeista naruista saadakseen vanhemman tai jonkun muun aikuisen toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Tämä saattaa tulla ilmi erityisesti tilanteissa, joissa lapselle on syntynyt jonkinlainen ongelmatilanne päiväkodissa. Jos lapsi on jo vähänkin vanhempi, hän saa erittäin taidokkaasti onnistua uskottelemaan vanhemmilleen, että hän ei ole syyllinen mahdolliseen konfliktitilanteeseen, vaan että toiset henkilöt ovat aiheuttaneet ongelman ja häntä nyt väärin perustein syytetään syylliseksi tapahtumiin.
Toiset vanhemmat ovat tarkkakatseisempia kun toiset näissä tilanteissa ja onnistuvat näkemään pienen lapsen hellyttävien teeskentely-yritysten läpi. Toiset vanhemmat kuitenkin ovat joskus tietyllä tavalla sokeita oman lapsensa huonolle käytökselle, jolloin tilanne voi olla paljon haastavampi. Aikuisten välille voi syntyä jännitteitä aivan turhaan sellaisissa tilanteissa, joissa niiden ei olisi välttämätöntä syntyä.
Onkin hyvä pitää mielessä, että vaikka lapsi näyttää pieneltä ja puhuu hellyyttävästi, pienen pään sisällä saattaa jo raksuttaa paljon tehokkaampi rattaisto kuin mitä vanhemmat tai muut aikuiset välillä ymmärtävät.
Asuuko teidänkin kotonanne pieni herttainen manipuloija?
Ei vielä kommentteja