Asiat, jotka aikuisen näkökulmasta saattavat vaikuttaa hyvin pieniltä, voivat olla lapselle todella suuria tapahtumia, jotka hän muistaa läpi elämän. Mikä on ollut sinun ikimuistoisin lapsuudenkokemuksesi?
Majan rakennus olohuoneeseen vanhasta patjasta tai pahvilaatikosta, taskulampun kanssa varjokuvien tekeminen seinälle, joulu- tai syntymäpäivälahjojen avaaminen… Lapsuuteen liittyy monia ihania, rakkaita muistoja. Nyt jälkeenpäin katsoen nämä silloin elämän merkityksellisimmiltä asioilta tuntuvat kokemukset saattavat vaikuttaa varsin pieniltä. Tämänkaltaisista kokemuksista kuitenkin rakentuu kasvavan ihmisen muistojen perusta. Vanhemman omakohtaiset lapsuusmuistot voivat tehdä tällaisista pienistä yhteisistä hetkistä omien lasten kanssa aivan erityisen merkityksellisiä.
Toisinaan vanhempien arki on niin kiireistä, että perheen yhteisiin hetkiin ei jää niin paljon aikaa kuin toivoisi töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen. Jos itse on väsynyt, on helppoa ajatella, että lapsesta on kuitenkin mukavampaa esimerkiksi katsoa piirrettyjä kuin vaikkapa rakentaa leikkimaja. Kun vaa’assa painaa oma potentiaalinen lepohetki, saattaa vanhempi helposti kallistua siihen ratkaisuun, että antaa lapsen katsoa piirrettyjä jos tämä niin pyytää, jolloin vanhempikin voi itse vetää henkeä raskaan työpäivän jälkeen. Jos joka päivä tekee tällaisen ratkaisun, lapsella saattaa kuitenkin jäädä syntymättä paljon upeita muistoja yhdessä vanhempien kanssa vietetystä ajasta.
Suuri osa vanhemmista onneksi tiedostaa hyvin, kuinka suuria muistoja pienistä asioista voi rakentua ja pyrkii tarjoamaan lapsilleen sellaisia elämyksiä, joita voi aikuisena muistella lämmöllä. Pienikin yhteinen hetki vaikkapa majaa rakentaen jää lapsen mieleen pitkäksi aikaa, puhumattakaan niistä kaikkein parhaimmista ja jännittävimmistä kokemuksista.
Millaisia ovat kaikkein mieleenpainuvimmat lapsuudenmuistot?
Tämä toki vaihtelee lapsesta toiseen. Samoin kuin aikuisilla, lapsillakin on erilaisia mielenkiinnon kohteita ja “lempiasioita”, joita he mieluiten tekevät. Kun muistelen omaa lapsuuttani, luonnossa liikkumiseen liittyvät muistot ovat jääneet vahvimpina mieleeni. Kuinka jännittävää oli viettää yö teltassa vanhempien kanssa, kun metsän äänet kuuluivat ohuen kankaan läpi. Kesäisin ajettiin autolla tai pyörällä erilaisille pienille uimarannoille uimaan, sen sijaan että oltaisi käyty aina samalla rannalla. Moni näistä pienistä rannoista oli sellaisia, joissa ei käynyt paljon muita ihmisiä, jolloin saimme olla joskus kokonaan vain oman perheen kesken, mikä teki retkestä entistä mieleenpainuvamman.
Kävimme myös huvipuistoissa ja elokuvissa, mutta jostakin syystä mieleenpainuvimpia ovat olleet juuri nuo luontoon suuntautuneet retket. Ehkä kyse on vain preferenssistä ja jollekin toiselle lapselle kaupunkielämykset ovat voimakkaampia ja jännittävämpiä. Kaikenlaisia kokemuksia olisi kuitenkin hyvä kerätä lapsena, koska ilman vertailukohtaa on hankala muodostaa omaa mielipidettään siitä, mistä pitää eniten.
Mitkä ovat olleet sinulle kaikkein mieleenpainuvimpia lapsuudenkokemuksia ja oletko tehnyt samoja asioita omien lastesi kanssa?
Ei vielä kommentteja