Jos joku arvostelee toisia kriittiseen sävyyn, syynä tähän voi olla ihmisen tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseensa. Oma olo voi yllättäen parantua enemmän, jos tietoisesti päättää olla ymmärtäväinen muita kohtaan negatiivisuuden sijaan.
Ihmisillä on toisinaan voimakas tarve kertoa mielipiteensä siitä, kuinka muiden tulisi hoitaa omia asioitaan. Joskus tällaiseen on syynä aito hyväntahtoisuus, kun ihminen saattaa pelätä, että toinen tekee vakavan virheen elämässään. Jos esimerkiksi hyvä ystävä tai läheinen on tekemässä suurta päätöstä ja itse on voimakkaasti eri mieltä asiasta, saattaa ihminen kokea voimakasta tarvetta kertoa mielipiteensä, jotta läheinen välttäisi mahdollisen suuren pettymyksen tai muun epäonnen. Mielipiteen ilmaisu voi tapahtua välillä kärkkäämmin kuin ihminen tarkoittaa.
Aina syynä neuvojen tuputtamiseen tai jopa suoranaiseen arvosteluun ei kuitenkaan ole hyväntahtoisuus. Joskus ihmisellä on tarve puhua toisesta negatiiviseen sävyyn, vaikka toinen ei ole tehnyt mitään pahaa. Joskus syynä saattaa olla pahanpuhujan tyytymättömyys omaan elämäänsä. Joidenkin ihmisten oma huono olo saattaa hetkellisesti kohentua, kun voi päivitellä ja kauhistella jonkun toisen elämäntilannetta.
Voi myös olla, että tietynlainen skandaalinkäryinen juoruilu on joillakin ihmisillä yksinkertaisesti tapa viettää aikaa. Seiskan kaltaiset juorulehdet eivät syyttä ole niin suosittuja kuin ne tänä päivänä ovat. Moni ei välttämättä kehtaa tunnustaa lukevansa esimerkiksi juuri Seiskaa, mutta silti kyseisellä lehdellä on varsin laaja levikki. Kenties syy salailuun on, että ihminen ei halua leimautua henkilöksi, joka kenties hänen omasta mielestään on “tyypillinen” Seiskan lukija, eli juoruilusta kiinnostuneeksi ihmiseksi.
Ei tarvitse hävetä, jos on kiinnostunut muiden asioista
Seiskan kaltaisten lehtien lukemisessa ei kuitenkaan ole mitään häpeämistä. On ihmiselle luonnollista olla kiinnostunut toisten ihmisten asioista. Jos evoluutio ei olisi jalostanut tällaista ominaisuutta ihmiselle, meistä kukaan ei kokisi uteliaisuutta toisten asioita kohtaan. Koska tämä tunne on niin universaali ja niin moni ihminen tuntee samoin, kyse on lopulta varsin yleisestä ihmisyyteen kuuluvasta piirteestä, jota ei tarvitse häpeillä enempää kuin muitakaan geneettisiä ominaisuuksia.
Vaikka uteliaisuutta ei tarvitsekaan hävetä, voi itseään kuitenkin suitsia sen suhteen, millaiseen tyyliin puhuu muista ihmisistä toisille. Jos havaitsee, että oma puhetyyli on hiukan liian skandaalinkäryinen, kannattaa pysähtyä ja miettiä, mitä puheellaan toivoo saavuttavansa.
Kun ihminen pysähtyy miettimään näitä asioita, hän saattaa havaita, että itse asiassa hän antaa paremman kuvan itsestään, jos hän kauhistelun sijaan osoittaakin ymmärtäväisyyttä toisen vaikealle elämäntilanteelle. Usein ihminen haastavassa elämäntilanteessa käyttäytyy tavoilla, jotka eivät aina ole niitä fiksuimpia. Jos ympärillä olevat ihmiset vain kauhistelevat ja tuomitsevat, se vain pahentaa ihmisen oloa. Sen sijaan jos ympäristö on ymmärtäväinen, tämä usein auttaa vaikeassa tilanteessa olevaa henkilöä.
