Sanotaan, että vanhemmuus on matka. Jos vanhemmaksi on tullut, on mahdollista, että jossain vaiheessa vanhemmuuden matka muuttuu myös isovanhemmuuden matkaksi. Pystytkö jo nyt kuvittelemaan, millainen isovanhempi tulisit olemaan lapsenlapsillesi?
Pullantuoksuinen mummeli, puutarhassa erilaisten askareiden parissa puuhasteleva vaari… Isovanhempia on monenlaisia. Yhteistä kaikille luultavasti on, että ajanvietto lastenlasten kanssa kuuluu elämän suurimpiin nautintoihin.
Mummon tai vaarin kanssa voi tehdä monenlaisia asioita. Jos isovanhempi pitää esimerkiksi luonnossa liikkumisesta tai mökkeilystä, on luontevaa ottaa lapsenlapsi mukaan tällaisiin harrasteisiin. Näin lapsenlapsilla on mahdollisuus tutustua erilaisiin elämäntyyleihin.
Vanhempi ihminen voi jakaa elämänkokemustaan nuoremmalle
Isovanhemmat pystyvät mittavan elämänkokemuksensa ansiosta usein opettamaan lapsenlapsille monia tärkeitä asioita. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi ihmisten välisen kanssakäymisen haasteet ja anteeksiannon taito.
Vuosikymmenien elämänkokemuksen jälkeen ihminen alkaa usein nähdä tiettyjä toistuvia trendejä niin omassa kuin ympäristönkin käytöksessä. Jos nuorena kohdalle osuu esimerkiksi vakava riita jonkun kanssa, saattaa ihmiselle helposti tulla tunne, että välejä on mahdotonta koskaan korjata. Vanhemmiten ihminen on mahdollisesti jo oppinut, että konflikteja syntyy usein väistämättä ihmisten välille, ja että vaikka tilanne saattaa vaikuttaa katastrofaaliselta tapahtumahetkellä, on kuitenkin todennäköistä, että lopulta asiat tavalla tai toisella selviävät.
Tällainen ymmärrys kehittyy usein ihmiselle vasta siinä vaiheessa, kun hän on kohdannut omakohtaisesti riittävän monta kertaa tämäntyyppisiä asioita ja nähnyt, mitä niiden jälkeen usein seuraa. On eri asia lukea kirjoista tai kuulla muiden kertomana tietynlaisista tilanteista kuin kokea tilanne itse.
Hyvä esimerkki tästä on myös suru. Siinä vaiheessa, kun ihminen on elänyt riittävän pitkään, hän on luultavasti jo kokenut useammankin menetyksen elämässään. Jos menettää esimerkiksi itselleen hyvin läheisen ihmisen, suru saattaa tuntua alkuvaiheessa täysin ylitsepääsemättömältä. Kun vuodet vierivät, suru kuitenkin usein muuttaa muotoaan ja vaikka se ei koskaan täysin häviä, sen kanssa useimmiten oppii elämään. Usein sellaiset ihmiset, jotka ovat juuri kokeneet menetyksen, saavat suurta lohtua vertaistukiryhmistä, joissa saman surun kokeneet ihmiset kertovat, että jos on kärsivällinen, ajan kanssa pahin tuska helpottaa.
Kun isovanhemmat ja lapsenlapset viettävät aikaa yhdessä, isovanhemmat voivat hienovaraisesti jakaa tällaista elämänkokemuksen tuomaa viisautta erilaisissa yhteyksissä lapsenlapsille. Pienen lapsen elämänkokemus on vielä niin vähäinen, että hänelle ei usein ole voinut kertyä omakohtaista ymmärrystä tietystä asioista. Tästä syystä oman elämänsä loppupuolella olevan läheisen ihmisen jakamat vinkit ja tieto ovat todella arvokkaita.
Jos sinä jonain päivänä olet isovanhempi, millainen mummo tai vaari uskot itsestäsi tulevan?
Teksti: Sonja
