Kiltteys kitketään ihmisestä hyvissä ajoin kasvukauden aikana. Se nähdään heikkoutena ja maailma on kova ja karu paikka, joka syö heikoimmat ihmiset välipalaksi. Aidosta kiltteydestä on tullut varsinainen harvinaisuus, tuntuu kuin kilttejä tekoja tehtäisiin enää vain videokameran käydessä hyväksi materiaaliksi somekanavalle. Onko kiltteys lopulta kuitenkaan heikkous?
Pikkutyttönä äiti uskoi hyvän onnen seuraavan hyviä ihmisiä. Disneyn kasvattamana sitä halusi nähdä ihmeitä ja taikaa vähän kaikkialla. Pikkuäiti halusi olla kiltti kaikille, koska kiltteys tulisi äidille takaisin. Äiti uskoi siihen sokeasti aina, vaikka muut ihmiset ympärillä varoittelivat liiasta kiltteydestä ja heittopussiksi joutumisesta.
Kovapäisenä äiti kävi uudelleen taistoon kiltteyden puolesta. Se osoittautui kuitenkin päättymättömäksi nyrkkeilyotteluksi. Jokaista kilttiä tekoa seurasi henkinen turpiin veto. Jokaisen tyrmäyksen jälkeen äiti pyyhki veret nenän alta ja hyppäsi taas kehään uuden vastustajan kanssa.
Kunnes lopulta maailma tamppasi kiltteyden äidistä kuin pölyt likaisesta ovimatosta. Sen pintaan oli kerrytettävä kova, hyinen pinta, jotta seuraava päälle astuja ei liukastumatta paikalta pakenisi. Karma näytti unohtaneen oman osuutensa sopimuksesta, joten kärsimättömänä luonteena oli äidin otettava ohjat omiin käsiin.
Poika on saanut käydä omilla rahoilla omissa porukoissa Mc Donald’sissa. Viime reissulla hän kertoi ostaneensa kavereille jäätelöt, kun niillä ei ollut rahaa. Äidin sisäinen karhuemo heräsi heti talviunilta valmiina puolustamaan pentuaan. Suojeluvietti otti vallan ja koko ilta riideltiin rahan käytöstä. Kohta ne kaverit on lapsen kanssa vain, kun tietävät sen tarjoavan aina.
Samana iltana äiti jahkasi kaupassa, veisikö auton edestä lumityöt tehneelle työkaverille suklaapatukan kiitokseksi vai ei. Äidin mielessä myllersi, aivot kaivoivat mielen sopukoista jokaisen aiemman kömmähdyksen. Saivat kyseenalaistamaan koko työporukan, yhteisön ja elämän tarkoituksen.
“Kiltteyteen vastataan kiltteydellä” poika kuittasi miesmäiseen yksioikoiseen tapaan äidin sisäisen mylläkän vain yhdellä lauseella. Pahanilman lintujen raakuna vaikeni äidin utuisesta mielestä ja patukka hyppäsi ostoskoriin.
Rauhoituttuaan äiti alkoi miettiä kiltteyttä ihan uudelta kannalta. Miksi aina pitää odottaa omille teoille vastausta siltä kohteelta? Eihän toisen ihmisen reaktio poista oman kiltin teon arvoa. Voi olla kiltti tai jopa “liian kiltti” olematta silti ovimatto. Äidin mielessä kiltteys oli sotkeutunut itsepuolustukseen, vaikka eiväthän ne oikeasti liity toisiinsa.
Heikkouden ja pehmeyden sijasta kiltteys saattaa sittenkin olla vahvuus. Jos siis jaksaa olla kiltti toisille omista mietteistä huolimatta. Vaikka kiltteys olisikin pehmeyttä, ei sen tarvitse osoittaa heikkoutta. Potkiihan lampaatkin, jos niitä uhataan.
Kaikessa myllerryksessä meinasi käydä sellainen vahinko, että äidin omat pahat mielen maisemat heijastuisivat pojan piirtoheittimelle harmaan sävyisinä kalvoina. Oli myönnettävä, ettei näillä vanhoilla, pölyttyneillä kalvoilla äidistä ole opettajaksi tässä oppiaineessa. Äidin on vuorostaan istuuduttava hiljaa etupulpettiin ja tehtävä huolellisesti muistiinpanoja. Annettava pojan opettaa.
Teksti: Tanja
Ei vielä kommentteja