Pienet lapset ovat uskomattoman kekseliäitä, kun he haluavat tehdä asioita, jotka vanhemmat ovat kieltäneet. Eräs tällainen kielletty asia on ikärajallisten elokuvien katsominen. Moni lapsi onnistuu vanhemmiltaan salaa katsomaan pelottavia elokuvia jo varsin nuorena.
Toisinaan lapset pääsevät salaa käyttämään vanhempien laitteita ja sitä kautta katsomaan elokuvia, joita ei ole tarkoitettu lapsille. Joskus taas lapset saattavat hiipiä omasta huoneestaan kurkistelemaan olohuoneen sohvan takaa, kun vanhemmat katsovat elokuvaa luullen, että lapset nukkuvat sängyssään.
Muistan, kuinka pienenä lapsena onnistuin monta kertaa hiipimään huomaamatta omasta huoneestani olohuoneeseen illalla, kun vanhemmat katsoivat televisiota ja luulivat minun olevan nukkumassa. Tuolloin tuli nähtyä myös varsin pelottavia elokuvia. Kenties näiden uhkarohkeiden hiippailujeni takia näin usein lapsena painajaisia ja jouduin salakatseluretkien lisäksi monena yönä myös hiipimään vanhempien viereen nukkumaan, koska en uskaltanut nukkua yksin omassa huoneessani.
Vielä aikuisenakin toisinaan on jännittänyt keskiyön lähestyessä valojen ollessa poissa päältä, kun nurkat peittyvät varjoihin ja ympärillä on pelkkää hiljaisuutta. Tällöin mielessä käy, kuinkakohan paljon asiaan on vaikuttanut se, että liian nuorena tuli nähtyä varsin karmiviakin elokuvia.
On näin jälkeenpäin uskomatonta ajatella, kuinka helposti onnistuin hiipimään olohuoneeseen katsomaan aikuisten elokuvia niin, ettei minua huomattu. Kenties se onnistui, koska näytin vanhempieni silmissä niin pieneltä, ettei heidän mielessään edes käynyt, että osaisin juonitella jotain niin monimutkaista. Kun he hiljaa sulkivat huoneeni oven luullessaan, että olen nukahtanut, he eivät osanneet lainkaan ottaa huomioon mahdollisuutta, että lapsi vain teeskentelee nukkuvaa ja nousee oven sulkeuduttua ylös, hiipii hiljaa ulos huoneesta ja asettuu maahan sohvan reunan taakse katsomaan heidän kanssaan elokuvaa. En muista kertaakaan paljastuneeni näillä retkilläni. Olen myös varma, että vanhempani eivät tienneet minun olevan paikalla, koska ottaen huomioon kuinka pelottavia elokuvia he katsoivat, eivät he varmasti olisi sallineet minulle niiden näkemistä.
Toisinaan vanhemmilla ei ole aavistustakaan lapsen salaisesta “kaksoiselämästä”
Elokuvien salakatselun lisäksi lapsena tuli tehtyä paljon muitakin asioita salaa. Keittiön keksi- ja karkkilaatikolla käynti silloin, kun vanhempien silmä vältti, oli arkipäivää. Toisaalta herkkujen kohdalla uskon vanhempieni aavistaneen, kuka on syyllinen, kun karkkien määrä pussissa mystisesti väheni. Meitä sisaruksia oli enemmänkin, joten he eivät kuitenkaan voineet olla varmoja, kuka oli syyllinen. Saattaa olla, että sisaruksenikin kävivät omilla salaisilla retkillään, joista osa suuntautui keksikaapille. Kenties häviävien makeisten määrä ei kuitenkaan ollut niin suuri, että vanhemmat olisivat kokeneet tärkeäksi ottaa asian esiin.
Muistatko sinä hiipineesi lapsena katsomaan elokuvia vanhemmiltasi salaa ja ovatko omatkin lapsesi yrittäneet tehdä samaa?
