Ainoan lapsen asemaan liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja myyttejä: ajatellaan, että ainoa lapsi on yksinäinen ja itsekäs. Uskomuksen mukaan heiltä puuttuu sosiaaliset taidot ja he ovat tyranneja. Ainoan lapsen kuvitellaan saaneen kaiken helposti ja oppien siten kiittämättömäksi. Mutta miten asian laita on todellisuudessa?
Mikään edellä mainituista väittämistä ei pidä paikkaansa. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni ainoan lapsen saamasta kasvatuksesta, eikä niinkään sisarusten puuttumisesta. Lapsesta voi kasvaa tyranni, jos vanhemmat eivät aseta lapselleen rajoja ja antavat kaikessa periksi.
Vuorovaikutussuhteissa ja sosiaalisissa taidoissa lapselle on hyötyä sisarussuhteista, mutta ero ei ole mitenkään merkittävä. Ainoat lapset pyrkivät rakentamaan vahvoja ystävyyssuhteita, koska heillä ei ole sisaruksia ja he arvostavat kumppanuutta. Toisaalta erilaisista sisaruksista ei tule välttämättä keskenään kavereita, mutta arjessa heidän kanssaan voi harjoitella vuorovaikutustaitoja.
Ainoan lapsen aseman hyödyt ja haitat
Ainoan lapsen asemassa on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Ongelmana on, että ainoa lapsi saattaa olla hemmottelun kohde ja hänestä voi kasvaa vanhempiensa silmäterä. Sen vuoksi vanhemmat saattavat olla ylisuojelevia.
Ainokainen lapsi on tottunut keskittymään omiin tarpeisiinsa, joten hänellä voi olla haasteita samaistua muiden tunteisiin. Se voi johtaa epämukavuuteen ryhmätyöskentelyssä ja kyvyttömyyteen nähdä muiden panostus. Paras esimerkki tästä on kouluun meneminen, koska siellä lapsi ei olekaan enää huomion keskipisteenä. Se voi aiheuttaa haluttomuutta mennä kouluun.
Ainoa lapsi voi joutua kantamaan harteillaan taakkaa: hän voi aikuistuessaan tuntea velvollisuudekseen pitää vanhemmistaan huolta. Hänellä ei ole sisaruksia jakamassa tuota taakkaa. Se voi aiheuttaa ristiriitoja, mikäli hänen unelmansa olisi muuttaa muualle, mutta velvollisuuden tunteen takia hän jää lähelle vanhempiaan.
Ainoan lapsen vanhemmat asettavat kaikki toiveensa ja odotuksensa lapsensa harteille. Tuo paine voi saada lapsen kokemaan, että hänen on oltava lähes täydellinen ja elettävä vanhempiensa odotusten ja toiveiden mukaisesti.
Viisi vinkkiä ainoan lapsen kasvattamiseen
1. Sosiaalisten taitoja opettaminen
Lapsi tarvitsee mahdollisuuksia harjoitella sosiaalisia taitoja eri ikäisten lasten kanssa.
2. Liialliset odotukset
Älä aseta lasta kohtaan liiallisia odotuksia ja paineita. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä.
3. Älä hemmottele liikaa ainoaa lastasi
Älä anna lapselle kaikkea, mitä hän haluaa. Opeta häntä odottamaan ja tekemään töitä asioiden eteen.
4. Realistinen palaute
Muista antaa positiivista palautetta, mutta ole realistinen. Anna lapsen välillä kokea epäonnistumisia.
5. Älä pode syyllisyyttä
Älä turhaan pode syyllisyyttä siitä, että lapsella ei ole sisaruksia. Tärkeintä on, että kuuntelet lapsen tarpeita.
Onko sinulla ainoa lapsi tai oletko perheesi ainokainen? Kuinka voisit tukea lapsen kasvua ja kehitystä?
Lähteet: Askel terveyteen, Parents
Teksti: Anne-Mari Valta
Minulla on vain yksi lapsi, poika 16v. Kun luin nuo ainukaisen lapsen piirteet ja ohjeet heidän kasvatukseen, niin osan voin kyllä allekirjoittaa. Hän on ihan varmasti meidän silmäterä, mutta hän ei ole ”piloille hemmoteltu”. Hän on oppinut, että asioiden ja tavaroiden saamiseksi on tehtävä töitä eikä raha kasva puussa. Totta on, että hän huolehtii muista ihmisistä, kuten meistä vanhemmistaan ja muista läheisistään. Paineita emme ole hänelle luoneet. Hän on saanut itse päättää mihin opinahjoon hän hakee toisen asteen koulutukseen. Emme myöskään ole painostaneet häntä opiskelemaan (kun aina ei ole ollut motivaatiota opiskeluun) vaan painottaneet, että hän ei opiskele meitä varten vaan itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten.