Jokainen kohtaa elämässään toisinaan tilanteita, joissa tarvitaan toisen ihmisen henkistä tukea. Jos olemme onnekkaita, perhepiiristä löytyy henkilöitä, jotka voivat tukea hädän hetkellä. Toisinaan ihmisellä ei kuitenkaan välttämättä ole niin läheisiä sukulaisuussuhteita, että sukulaisten puoleen voisi kääntyä, kun tarvitsee henkistä tukea. Tällöin hyvän ystävän olemassaolo voi olla henkinen pelastusrengas, jonka avulla pääsee yli vaikeasta elämäntilanteesta.
Toisilla ihmisillä on puhelin täynnä ystävien numeroita ja kalenterista saa etsimällä etsimällä etsiä tilaa tapaamiseen, koska joka viikko on monia lounastreffejä, kahvitteluja tai kävelyitä ystävien kanssa. Toisilla ihmisillä taas puhelimessa ei kenties ole yhdenkään niin läheisen ihmisen numeroa, jota voisi kutsua hyväksi ystäväksi. Nämä kaksi esimerkkitilannetta ovat toki vain ääripäitä. Useimpien ihmisten tilanne asettuu jonnekin tälle välille. Kuinka monia ystäviä ihmisellä täytyisi olla, jotta hän kokisi, että ystäviä on tarpeeksi?
Ystävät ovat korvaamaton voimavara elämässä
Varsinkin kun puhutaan ystävistä, laatu on ehdottomasti tärkeämpää kuin määrä. Jollakulla voi olla kymmenittäin tuttavia, mutta kenenkään kanssa ei ole erityisen läheisiä välejä. Missä sitten menee raja, jolloin voisi kutsua toista ihmistä ystäväksi, sen sijaan että kutsuu häntä tuttavaksi?
Onko “tosi ystävä” aina sellainen henkilö, jolle täytyy pystyä soittamaan esimerkiksi keskellä yötä ja uskoutumaan huolistaan, jos tarve tällaiseen ilmenee? Vai voiko ystäväksi kutsua myös henkilöä, jonka kanssa välit ovat hiukan muodollisemmat?
Jokainen ihminen toki määrittelee itse, minkälainen ihmissuhde on sellainen, jonka hän mieltää ystävyydeksi. Moni kokee, että ystävä on henkilö, jonka seurassa on hyvä olla, voi olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään. Suhde on usein myös luottamuksellinen siinä mielessä, että uskaltaa uskoutua asioista, joista ei muille välttämättä halua puhua.
Moni on sitä mieltä, että yksikin “tosi ystävä” elämässä riittää. Ideaalista on, jos hyviä ystäviä on muutama. Näissä asioissa on myös tuurilla usein merkitystä. Osuvatko polut yksiin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa suhde voi muotoutua tosiystävyydeksi? Varsinkaan aikuisiällä ihmiset eivät enää välttämättä niin usein tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa voi muodostua läheinen ystävyys.
Tosiystävyys usein vaatii myös ajallista panostusta. Ystävien määrä usein vakiintuu useimpien kohdalla noin kouralliseen sellaisia ihmisiä, joiden kanssa välit ovat lämpimät ja joita tapaa säännöllisesti. Täsmällistä lukua ei usein voi esittää sen suhteen, mikä määrä ystäviä on riittävästi, sillä jo yksikin hyvä riittää rikastuttamaan elämää ja tekemään siitä onnellisempaa.
Teksti: Sonja
