Ihminen usein muuttuu ikääntyessään. Välillä saattaa käydä niin, että olemme ihastuneet palavasti puolisoomme nuorena, mutta vuosien ja kenties vuosikymmenien jälkeen havahdumme siihen, että hän on muuttunut hyvin erilaiseksi ihmiseksi. Itsekin saatamme muuttua vuosien varrella merkittävästi.
Ihmistä voi tietyssä mielessä ajatella ikään kuin piirakkana, jossa on erilaisia siivuja. Jokainen siivu kuvaa tietynlaista luonteenpiirrettä. Jokainen meistä koostuu erilaisista siivuista, kahta samanlaista piirakkaa ei maailmasta löydy. Kun päätämme alkaa seurustelemaan jonkun kanssa ja perustamme kenties jopa perheen, usein pidämme ainakin joistakin tästä henkilöstä löytyvistä siivuista. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että pitäisimme kaikista puolison piirteistä.
Joskus suhde lähtee liikkeelle siitä, että pidämme yhdestä tietystä “piirakan sivusta”. Tuo siivu saattaa olla vaikkapa ihmisen ulkonäkö. Tällainen suhde kuitenkin usein tulee päätökseensä varsin nopeasti, jos huomaamme, että muut sivut eivät olekaan sellaisia kuin luulimme ja toivoimme.
Parisuhteeseen kuuluvat usein kompromissit
Koska emme voi löytää sellaista piirakkaa, jonka jokainen sivu olisi täsmälleen sellainen kuin toivoisimme, joutuu parisuhteessa usein tekemään jonkinlaisia kompromisseja. Toinen ihminen on aina monen asian muodostama kokonaisuus. Kun mietimme suhteen aloittamista, usein muodostamme käytännössä arvion siitä, haluammeko sietää myös ei-niin-miellyttäviä piirteitä puolisossamme, jos samaan aikaan ihmisessä myös on hyviä puolia, joita arvostamme.
“Piirakkamalli” on myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että siivut eivät pysy täsmälleen samanlaisina läpi ihmisen elämän. Ihmisen persoonallisuus voi elämän aikana muuttua, vaikka useimmiten persoonallisuuden pääpiirteet pysyvätkin samankaltaisina. Ihminen voi iän tuoman kokemuksen avulla muuttua esimerkiksi kärsivällisemmäksi tai ymmärtäväisemmäksi, siinä missä hän on aiemmin saattanut olla kiivas ja kärsimätön.
Toisaalta kehitys voi mennä toiseenkin suuntaan. Puolison jotkut ominaisuudet saattavat olla suhteen alussa vähemmän häiritseviä, mutta ajan myötä nämä ominaisuudet saattavat alkaa korostumaan ihmisessä ja jossain vaiheessa saatamme huomata, että olemme suhteessa hyvin erilaisen ihmisen kanssa kuin alkuvaiheessa. Tällöin saatamme alkaa pohtimaan eroa ja joskus päädymmekin siihen.
Ero ei välttämättä ole huono asia, jos kumppani todella on muuttunut täysin toisenlaiseksi kuin suhteen alussa. Joskus voi olla, että oma henkinen hyvinvointi sekä myös puolison henkinen hyvinvointi edellyttää eroa, elleivät puolisot pysty muuttamaan omaa käyttäytymistään sellaiseksi, että yhteiselo jälleen sujuu.
Jos molemmilta puolisolta löytyy halua jatkaa suhdetta, on kuitenkin täysin mahdollista, että osapuolet lopulta löytävät uuden yhteisen sävelen. Joskus saattaa myös olla, että puolisot ovat ajan myötä molemmat muuttuneet samaan suuntaan, jolloin yhteys ei katkea, vaikka molemmat ovat erilaisia kuin suhteen alussa. Jos yhdessä on pääosin miellyttävää olla, vaikka toisen aivan kaikista puolista ei välttämättä pidäkään, tämä on rohkaiseva merkki suhteen säilyvyyden kannalta.
