Ylikontrolloiva vanhempi aiheuttaa usein stressiä sekä itselleen että lapselleen

Ylikontrolloiva vanhempi aiheuttaa usein stressiä sekä itselleen että lapselleen
Kuva: Guillaume de Germain

Vanhemmalle saattaa joskus muodostua jopa jonkinlaiseksi pakkomielteeksi sen varmistaminen, että hänen lapsellaan on jokaisessa käänteessä parhaat mahdolliset olosuhteet eikä tämä joudu vaaratilanteisiin. Ylikontrolloiva vanhempi saattaa lukea läpi kaikki mahdolliset kasvatuskirjat ja hän saattaa pyrkiä jatkuvasti kontrolloimaan lapsensa käytöstä, yrittäen näin estää lasta joutumasta vaaraan. Ylenmääräinen pyrkiminen kontrolliin voi pidemmän päälle käydä hyvin raskaaksi.

Vanhemman huoli voi ilmetä monin tavoin. Jos lapsi vaikkapa juoksee kovaa, vanhempi saattaa jatkuvasti kutsua lasta luokseen, varoitella kaatumisesta ja todeta ettei juokseminen ole toivottavaa, sillä se saattaa johtaa vaaratilanteeseen. On täysin normaalia, että vanhempi haluaa suojella lastaan. Varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen lapsi, huoli on hyvin ymmärrettävää. Usein ajan myötä vanhemman suhtautuminen muuttuu rennommaksi, kun hän havaitsee, että lapsi ei “mene rikki” jokaisesta kaatumisesta.

Siinä missä vanhempi ei alussa voinut kuvitellakaan suhtautuvansa kevyesti siihen, että lapsi juoksee ympäri kotia, hän saattaakin jossain vaiheessa huomata, että pystyy vaikkapa keittiössä tekemään ruokaa ja kuuntelemaan lapsen leikkiä olohuoneessa pelkäämättä, että tälle tapahtuu jotain.

Toisinaan vanhempi kuitenkin saattaa jäädä kiinni suojelumoodiin myös silloin, kun lapsi on jo saavuttanut sellaisen iän, että pystyisi itsenäisesti selviytymään arjen perusasioista. Jos vanhemmalle on jäänyt suojelumoodi liian voimakkaana päälle, tämä usein aiheuttaa vanhemmalle itselleenkin tarpeetonta stressiä. Pelko siitä, että jotain tapahtuu lapselle, voi tällöin olla jatkuvasti läsnä.

Jokaista asiaa on mahdotonta kontrolloida

Jos ihminen jatkuvasti pelkää itsensä tai läheisen esimerkiksi sairastuvan johonkin vakavaan sairauteen tai joutuvan vakavaan onnettomuuteen, elämän saattaa täyttää stressi ja ahdistus. Tällöin vanhempi saattaa kokea tarvetta olla koko ajan lapsensa läheisyydessä, jolloin hän pystyy kontrolloimaan, ettei tälle satu mitään pahaa. Pidemmän päälle täydellinen kontrollointi on kuitenkin mahdotonta.

Jos kokee olonsa ahdistuneeksi siksi, ettei kykene huolestumatta antamaan lapsensa touhuta, asialle kannattaa tehdä jotain. Muutoin saattaa olla vaarana, että lapsen kasvaessa vanhempi saattaa aiheuttaa lapselle tukahduttavaa oloa pyrkiessään jatkuvasti kontrolloimaan tämän elämää. Pahimmassa tapauksessa saattaa vanhempi tällaisella käytöksellä ajaa lapsen luotaan, jos jo aikuistunutta lasta alkaa liikaa ahdistamaan vanhemman kontrollointi.

Huolehtiminen lapsesta on toki luonnollista ja osoittaa vanhemman rakkautta lastaan kohtaan. Huolehtimisesta ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa, se ei merkitse, että vanhemmassa olisi jotain vikaa. Hyvänä indikaattorina voi usein käyttää omaa oloaan. Jos kokee olonsa kovin stressaantuneeksi huolehtivaisuutensa takia, kannattaa miettiä, olisiko omaa asennoitumista mahdollista muuttaa siten, ettei tarvitsisi niin paljon kantaa huolta. Jos tuntuu, ettei omin voimin pysty lopettamaan huolehtimista, ammattiauttajan kanssa keskustelemisesta saattaa myös olla apua.

Lisätietoa vanhemman ylisuojelevaisuudesta voi lukea Healthlinen sivuilta.

Teksti: Sonja

Avatar photo

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *