Teini-ikä on usein myös vanhemmalle mahdollisuus oppia uutta

Vanhempi saattaa usein miettiä, mihin kaikki vuodet vilahtivat. Äsken lapsi oli sylivauva ja nyt jo teini-ikäinen, menossa lukioon. Kuinka nopeasti elämä tuntuu rientävän vastasyntyneen kanssa kotiin palaamisesta kohti sitä hetkeä, jolloin lapsi jo muuttaa kotoa. Sitä ennen olisi kuitenkin selvittävä teini-iän myrskyistä kunnialla.

Juuri kun vanhempi on oppinut, millainen hänen lapsensa on tietyssä iässä, lapsi saattaakin ottaa harppauksen täysin uuteen kehitysvaiheeseen. Tällöin vanhemmalta usein menee hetki sopeutua uuteen tilanteeseen ja saattaa olla, että lapsen ja vanhemman välille syntyy erilaisia konflikteja. Varsinkin teini-ikä on sellaista aikaa, jolloin saatetaan monissa perheissä käydä toisinaan voimakastakin tahtojen taistelua.

Teini-iässä nuori kokeilee rajojaan ja etsii omaa identiteettiään. Kun vanhempaa ärsyttää teinin uhoaminen, tilanteessa saattaa ehkä hiukan lohduttaa ajatus siitä, kuinka hyvä on, että teini pystyy kokeilemaan rajojaan turvallisesti kotiympäristössä sen sijaan, että hän joutuisi vaikeisiin tilanteisiin ulkomaailmassa. Nuoruus on asioiden harjoittelua ja oppiminen ei tapahdu käden käänteessä.

Vanhemman ei tarvitse syyttää itseään maltin menetyksestä

Usein siinä tilanteessa, kun teini oikein ärsyttää vanhempaa ja painelee kaikkia tämän nappuloita, vanhemman on vaikea pitää mielessään tällaiset ylevät ajatukset. Sen sijaan helposti tulee itsekin ärsyynnyttyä ja sanottua teinille ikävästi. Usein vanhempaa jälkeenpäin harmittaa, että hän menetti malttinsa.

Vaikka aikuisen toki tulisi pyrkiä pysymään rauhallisena, on hyvä kuitenkin muistaa, että myös vanhempi on vain ihminen. Vanhemmuus ei tee ihmisestä immuunia ärtymyksen tunteille, eikä sen pidäkään. Vanhemmalla on yhtä lailla oikeus suuttua, jos hänelle sanotaan ilkeästi tai häntä kohdellaan huonosti. Teini-ikä ei ole automaattinen vapaalippu, joka sallii huonon käytöksen kaikkea ja kaikkia kohtaan. Päinvastoin teinille on usein hyödyllistä havaita, minkälaisen reaktion hänen käytöksensä saa aikaan toisessa ihmisessä. Tällöin reaktio ei tule hänelle yllätyksenä, mikäli hänen käytöksensä saa myös kodin ulkopuolella aikaan samanlaisia reaktioita muissa ihmisissä.

Vanhempi voi käyttää teinin uhmakkuutta hyödyksi omien ihmissuhdetaitojen harjoittelussa

Sen lisäksi, että nuoruus on harjoitusaikaa teinille itselleen, teini-ikä on myös harjoitusaikaa vanhemmalle. Kukaan meistä ei tule koskaan elämänsä aikana täysin “valmiiksi”, mitä tulee itsensä hallintaan. Aina on hyvä pyrkiä opettamaan itseään olemaan esimerkiksi kärsivällisempi ja reagoimaan rauhallisemmin muiden mahdolliseen ärsytykseen.

Tämä pätee niin nuoriin kuin vanhempiinkin ihmisiin. Esimerkiksi työelämässä välillä ihmettelee, ovatko erilaisten riitatilanteiden osapuolet todella aikuisia. Vanhemman kannattaakin ottaa mahdolliset maltinmenetystilanteet teinin kanssa mahdollisuuksina kehittää itseään ja opetella toimimaan vastaavissa tilanteissa myöhemmin toisin, varsinkin jos on tullut toimittua tavalla, joka jälkeenpäin itseä harmittaa.

Teksti: Sonja