Vanhemman ja aikuisen lapsen suhde ei ole aina ongelmaton. Suurimmalta osin ristiriidat ovat lieviä, mutta vakavammat ongelmat ovat yleisempiä kuin moni luulee. Aihe on eräänlainen tabu. Vanhemman ja aikuisen lapsen välisiä ongelmia voivat olla jatkuva riitely, rahan kiristys, väkivalta ja etäiset tai kokonaan katkenneet välit.
Paljon on puhuttu siitä, miten lapset ovat kärsineet vanhempien laiminlyönneistä, mutta psykologi Hannele Törrönen haluaa tuoda keskusteluun myös vanhemman näkemyksen.
On perheitä, joissa taistellaan kuka on oikeassa. Toisissa perheissä asioista ei osata keskustella, jolloin ongelmat patoutuvat ja yhtäkkiä tilanne räjähtää, mikä johtaa välien katkeamiseen. Ristiriitoja voi puhjeta etenkin suhteen eri kehitysvaiheissa ja muutostilanteissa.
Lapsen aikuistuminen on yksi tällainen kehitysvaihe, jossa lapsi tarvitsisi itselleen enemmän tilaa. Vanhempien eläköityminen ja mahdollinen yksinäisyys voi aiheuttaa lapsiin takertumista. Joskus puolestaan arvomaailmat eivät enää kohtaa. Lapsi voi syytellä vanhempiaan, eikä vanhempi ymmärrä miksi. Mutta tilanne voi mennä myös päinvastoin.
Syitä aikuisten lasten ja vanhempien välisiin ongelmiin
Taustalla saattaa myös olla syy, jota kumpikaan osapuoli ei osaa ilmaista ääneen. Aikuinen lapsi voi kokea jääneensä jostain paitsi, mitä joku toinen sisar on saanut. Hän voi kokea, ettei ole täyttänyt vanhempien toiveita ammatistaan. Lapsi saattaa olla huolissaan, kuinka hänen yksin jäänyt vanhempansa pärjää.
Iäkkäällä vanhemmalla on yleensä paljon aikaa ja siten kova tarve olla lastensa ja lastenlastensa kanssa. Aikuiset lapset puolestaan haluavat rakentaa omaa elämäänsä omin ehdoin. He saattavat kokea vanhemman tungettelevana.
Toisaalta vanhempi voi olla terve ja haluta matkustaa nyt, kun se on vielä mahdollista. Tällöin jälkikasvu voi loukkaantua siitä, että mummulla ja papalla ei ole aikaa lapsenlapselleen.
Vanhemman syyllisyydentunto
Jos lapsella menee huonosti ja hän on joutunut päihdekoukkuun, on parisuhdekriisissä tai työttömänä, niin vanhempi saattaa herkästi syyllistää itseään tilanteesta: mitä tein aikoinani väärin? Tutkimusten mukaan ikääntyneiden vanhempien onnellisuus määräytyy sen mukaan, miten heidän heikoimmassa asemassa olevalla lapsellaan menee. Eli ei riitä, vaikka osa lapsista pärjäisi vallan mainiosti.
”Syyllisyyden kokemukset kuuluvat vanhemmuuteen. Ne pitävät valppaina ja auttavat korjaamaan omaa käytöstä. Syyllisyys voi kuitenkin olla niin murskaavaa, että vanhempi suorastaan lamaantuu. Tällöin vanhempi ei ymmärrä, ettei hän voi olla jatkuvasti vastuussa aikuisen lapsen tekemisistä,” Törrönen jatkaa.
Ylisyyllistyminen voi johtaa siihen, että vanhempi saattaa alkaa sovittaa ”pahoja tekojaan,” antaa periksi kaikessa ja suostuu haukuttavaksi. Äärimmäisissä tapauksissa iäkäs vanhempi voi itse velkaantua, koska rahat menevät aikuiselle lapselle.
Mikäli aikuinen lapsi jatkuvasti käyttää hyväksi vanhempaansa, arvostelee ja haukkuu, tulisi vanhemman lopettaa ”sylkykuppina” oleminen. Aikuiselle lapselleen voi sanoa suoraan, ettei enää suostu kuuntelemaan vähättelyä. Tarvittaessa on hyvä turvautua ammattiapuun.
Onko perheesi ihmissuhteet terveellä pohjalla? Jos eivät, niin miten tilannetta voisi parantaa?
Lähteet: Tehy
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja