Nykyiset hyvinvointialueet vastaavat lakisääteisen lapsiperheiden kotipalvelun järjestämisestä. Palvelun tarkoituksena on toimia ennaltaehkäisevästi ja tukea perheen jaksamista ja selviytymistä väliaikaisissa tai pidempiaikaisissa kuormittavissa tilanteissa.
Kotipalvelu on perheen kotiin vietävää ja jokapäiväiseen elämään liittyvää apua esimerkiksi asumisessa, huolenpidossa, lasten hoidossa, asioinnissa tai kotitöissä. Moni perhe ei kuitenkaan tiedä palvelusta, vaikka kotipalveluun on ollut subjektiivinen oikeus vuodesta 2015 lähtien.
Lapsiperheiden kotipalvelu oli uusi asia 42 prosentille vanhemmista, jotka vastasivat Monimuotoiset perheet -verkoston kyselyyn. Kyselyllä selvitettiin kotipalvelun tunnettuutta sekä laatua ja siihen vastasi 664 alle 18-vuotiaan lapsen vanhempaa ympäri Suomea.
”Lapsiperheiden kotipalvelu ehkäisee tutkitusti perheiden ongelmien syvenemistä. Siksi kaikkien lapsiperheiden on tärkeä tietää palvelun olemassaolosta”, erityisasiantuntija Sofia Lindqvist Monimuotoiset perheet -verkostosta toteaa tiedotteessa.
Kaikista vastaajista 58 prosenttia oli itse käyttänyt lapsiperheiden kotipalvelua. Äitiys- tai lastenneuvola oli yleisin paikka, josta vanhempi oli saanut tiedon mahdollisuudesta hakea lapsiperheiden kotipalvelua. Kotipalvelua järjestäneillä kunnilla, nyt hyvinvointialueilla, on velvollisuus tiedottaa palvelusta.
”Kotipalvelun siirtyminen hyvinvointialueille on tuhannen taalan pakka huolehtia kattavasta tiedottamisesta ja palvelun yhdenvertaisesta saatavuudesta”, Lindqvist huomauttaa.
Vanhemman väsyminen korostuu monimuotoisissa perheissä
Monimuotoiset perheet -verkoston kyselyssä 68 prosenttia vastanneista nimesi väsymyksen syyksi tarpeeseen saada kotipalvelua. Tarve on kasvanut, sillä Kuluttajaliiton vuonna 2015 tekemässä vastaavassa kyselyssä näin kertoi 50 prosenttia vastaajista.
Vanhemman väsyminen korostuu syynä erityisesti monimuotoisissa perhetilanteissa. Väsymisen nimesi syyksi 82 prosenttia kahden kulttuurin perheistä tai maahanmuuttajaperheistä, 79 prosenttia vammaisen tai erityistarpeisen lapsen perheistä, 76 prosenttia uusperheistä, 75 prosenttia tahatonta lapsettomuutta kokeneista perheistä ja 73 prosenttia yhden vanhemman perheistä, joissa lapsi on kirjoilla.
Lindqvistin mukaan monimuotoisissa perhetilanteissa elävät vanhemmat tunnistavat väsymyksensä ja hakevat apua, mutta tästä huolimatta osa kokee, ettei saa tarvitsemansa palvelua.
”Esimerkiksi yhden vanhemman perheiden vanhemmat kokivat muita useammin joutuvansa toistuvasti perustelemaan palvelun tarvettaan. Tässä vastaajajoukossa koettiin myös, että palvelu loppuu liian pian, vaikka vanhemman jaksaminen edellyttäisi sen jatkumista”, hän kertoo.
”Perheille korostetaan jatkuvasti, että apua tulee hakea matalalla kynnyksellä. On ongelma, jos sitä ei sitten olekaan saatavilla. Kyselystä herää myös huoli siitä, kohdellaanko joitakin vanhempia eri tavoin palvelun saatavuuden osalta”, Lindqvist toteaa.
23 prosenttia kyselyyn vastanneista vanhemmista, jotka eivät tienneet kotipalvelusta, kertoi jaksavansa välttävästi tai huonosti. 27 prosenttia vastaajista arvioi, ettei heillä ole ollut tarvetta kyseiselle palvelulle.
Teksti: Miia
