Monissa kodeissa syödään päivän aikana vähintään yksi ateria yhdessä. Toisissa perheissä taas on niin kiire arkena, että yhteistä hetkeä ruokailuun ei yksinkertaisesti löydy. Yhdessä aterioimisesta voi kuitenkin olla paljon hyötyä perheelle.
Yhdessä aterioiminen voi olla merkittävässä roolissa perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden tunteen kasvattamisessa. Yhdessä pöydän ääreen kokoontuessa on mukavaa vaihtaa päivän kuulumisia. Toisissa kodeissa perheenjäsenillä saattaa olla niin kiire, että yhteistä ateriaa ei ehdi syödä joka päivä tai pahimmassa tapauksessa lainkaan. Toisissa perheissä onkin omaksuttu tapa, että perheenjäsenet syövät erikseen silloin, kun kullakin on sopiva hetki.
Aiemmin yhdessä ateriointi oli perheessä usein itsestäänselvyys
Päivällinen on tärkeä tapahtuma, vaikka läsnä olisi vain oman perheen jäseniä. Entisaikaan pöytätavat olivat nykyistä ankarammat. Lapset eivät saaneet puhua pöydässä ja muutenkin ateriointiin liittyi monenlaisia sääntöjä. Nykyään ajanvietto perheen kesken on vapautuneempaa ja lasten päinvastoin toivotaan kertovan kuulumisiaan ruokapöydän ääressä. Siinä missä entisaikaan lasten ja vanhempien suhteet saattoivat muutoinkin olla muodollisempia ja etäisempiä, nykyään ihmiset näyttävät tunteensa aiempaa helpommin, mikä on lähentänyt perheenjäseniä.
Hyvät ja läheiset suhteet perheenjäsenten välillä vaativat työtä
Eräs tärkeimmistä asioista ihmisten välisissä hyvissä suhteissa on toimiva puheyhteys. Tämä edellyttää sitä, että ihmiset puhuvat keskenään. Nykyaika on monessa mielessä varsin hektistä ja ruuhkavuosien aikana elämä voi olla äärimmäisen aikataulutettua. Tämä voi merkitä sitä, että perheenjäsenten väliset kohtaamiset ovat toisinaan nopeita ja pinnallisia.
Kun lapset alkavat olla isoja, heillä on omia leikkejä ja aktiviteetteja sekä myöhemmin opiskelukiireitä ja omia ystäviä. Joskus voi käydä niin, että perheenjäsenet eivät moneen päivään keskustele keskenään muutamia pikaisia lausahduksia lukuunottamatta. Tällöin on vaara, että vanhemmat eivät välttämättä enää tarkkaan tiedä, minkälaisia asioita heidän lapsensa päivittäiseen elämään kuuluu ja mitä lapsi miettii. Jos lapsi tai nuori alkaa voida huonosti, vanhempien on tärkeää saada tästä jonkinlaisia signaaleja. Pidemmät keskustelut ja niiden aikana havaitut mahdolliset muutokset nuoren mielialassa ovat tärkeitä indikaattoreita siitä, miten nuori voi.
Siksi olisikin ideaalista, jos perhe pystyy pitämään kiinni siitä, että edes kerran päivässä kokoonnuttaisi yhteen saman pöydän ääreen päivällisen merkeissä ja samalla vaihdetaan kuulumisia. Näin kaikki perheenjäsenet pysyvät kärryllä siitä, mitä muut tekevät ja mitä heille kuuluu. Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvältä asialta, mutta nyky-yhteiskunnassa moni perhe on niin kiireinen, että havahtuu perheenjäsenten keskustelun vähäisyyteen vasta siinä vaiheessa, kun aletaan miettiä, kuinka usein keskusteluja tosiasiassa on.
Teksti: Sonja
