Vauva on syntyessään täysin riippuvainen hoivaajasta eli vanhemmasta. Vauvan hoitajan tulisi olla turvallinen johon voi luoda pitkäaikaisen tunnesuhteen. Kyse on varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä.
Vauva tarvitsee avuttomuutensa takia ennen kaikkea turvaa, huolenpitoa ja hoivaa. Se tarkoittaa sitä, että vauvalle annetaan hänen tarvitsemaansa ravintoa ja hänen hygieniastaan huolehditaan. Vauva tarvitsee vanhemman aikaa ja läsnäoloa.
Läheisyys ja kosketus ovat vauvalle ensiarvoisen tärkeitä. Vauvojen tarve kosketukseen ja läheiseen kiintymykseen on biologinen. Rakastava ja lämmin kosketus on äärimmäisen tärkeää heidän emotionaaliselle, älylliselle ja fyysiselle kehitykselle. Kosketuksesta on paljon hyötyä vauvalle. Se vähentää stressiä ja levottomuutta sekä lisää itsenäisyyttä ja luottamusta. Paljon lämmintä kosketusta ja kiintymystä saaneista vauvoista kasvaa sosiaalisia ja rakastavia ihmisiä.
Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys
Perustarpeista huolehtimisen lisäksi lähes yhtä tärkeää on varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa. Se tarkoittaa kaikkea lapsen ja vanhemman välillä tapahtuvaa olemista ja tekemistä.
Varhaisessa vuorovaikutuksessa lapselle tulisi muodostua perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus. Se vaikuttaa lapsen loppuelämään ja myöhempiin ihmissuhteisiin. Se luo pohjan itsetunnolle, minäkuvalle ja empatiakyvyn kehittymiselle.
Vauvan sosiaalinen kehitys alkaa jo varhain, joten hän tarvitsee mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa monenlaisten ihmisten kanssa. Vauvat alkavat kiinnostua toisista lapsista jo aikaisessa vaiheessa ja rinnakkaisleikkiä ilmenee puolentoistavuoden iästä lähtien. Yhteisleikki onnistuu vasta noin 2,5-vuotiaalta lapselta.
Vauva oppii puhetta vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa. On tärkeää, että vuorovaikutus on vastavuoroista heti alusta lähtien. Arkisten tilanteiden ja tunteiden sanoittaminen tukevat vauvan puheen kehitystä. Lisäksi sitä edistävät lukeminen, laulaminen ja yhdessä leikkiminen.
Vauva tarvitsee lepoa ja virikkeitä
Vauva tarvitsee paljon lepoa ja rauhaa, mutta sen lisäksi hän tarvitsee myös erilaisia virikkeitä elämäänsä. Ensimmäisten kuukausien aikana tärkeimpiä virikkeitä ovat sylissä oleminen ja seurustelu.
Ulkomaailman tapahtumat ovat vauvalle virikettä, mutta voivat aiheuttaa myös stressiä. Tasapaino levon ja virikkeiden välillä on tärkeää. Opi tunnistamaan milloin vauvasi tarvitsee lepoa. Anna vauvan levätä aina kun hän sitä tarvitsee.
Lelujen ja erilaisten virikkeiden perässä vauva alkaa pyrkiä liikkeelle. Vauva tarvitseekin mahdollisuuksia harjoitella motoriikkaa. Neuvolassa vauvan motorista kehitystä seurataan ja tarvittaessa sieltä saa neuvoja sen tukemiseksi. Vauvan motorisen kehittymisen tukemisesta voit lukea lisää tästä artikkelista.
Osaatko huomioida vauvan kaikki tarpeet? Saako vauvasi tarpeeksi lepoa ja virikkeitä?
Lähteet: Helsinki, Hyvä Terveys, Jyväskylä, MLL
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja