Ihmisille on tyypillistä vertailla itseään muihin. Jos naapurin perheessä on hienompi auto kuin itsellä, se saattaa herättää toiveen, että itselläkin olisi samanlainen. Erityisesti vanhemmuuteen liittyvät asiat ovat usein varsin herkkiä. Vanhempi saattaa verrata itseään muihin vaikka ei pitäisi.
Monet päivittävät mielellään someen edullisia kuvia perhe-elämästään. Toisten ideaalista perhe-elämää seuratessa saattaa vanhemman mielessä käydä ahdistavia ajatuksia liittyen siihen, ettei hän omasta mielestään ole yhtä hyvä vanhempi lapsilleen.
Tällöin kannattaa muistaa, että somessa esitetään vain ne asiat, joita halutaan muille näyttää. Kuvista rajataan pois keittiön likaiset tiskit ja asunnon muut sotkut ja siihen jätetään vain hienolta näyttäviä asioita ja kalusteita, hymyileviä kasvoja ja hauskaa yhdessäoloa. Jos kuvan reunojen ulkopuolelle voisi nähdä, luultavasti sieltä pilkottaisi täysin normaali lapsiperheen epäjärjestyksessä oleva asunto. Vanhemmalla ei siis useinkaan olisi mitään syytä kokea minkäänlaista huonommutta verrattuna muihin vanhempiin. Nykypäivän somemaailmassa tällaisen tunteen syntyminen on kuitenkin helppoa.
Vanhempi ei ole yksin epävarmuutensa kanssa
Huonommuutta kokevan vanhemman kannattaa muistaa, että muut vanhemmat kokevat hyvin luultavasti usein samankaltaisia tunteita. Kaksi ihmistä saattavat toisistaan tietämättä kadehtia toistensa elämää ymmärtämättä, että pinnan alla on paljon sellaisia asioita joita ei toisille näytetä. Tämän tiedostaminen auttaa ihmistä ymmärtämään, että vertailukohtana kannattaa lopulta kuitenkin käyttää vain itseään.
Jos itsellä on huono olla, kannattaa ottaa tavoitteeksi että tulevaisuudessa olo olisi parempi. Jos sen sijaan vertaa itseään jatkuvasti muihin ihmisiin, aina löytyy joku jolla asiat ovat näennäisesti paremmin. Tämän takia vertailu tulee johtamaan vain surumieliseen mielialaan. Paljon parempi onkin keskittyä omassa elämässään oleviin positiivisiin asioihin. Näin elämästä voi myös nauttia sen sijaan, että päivät ovat pelkkää suorittamista. Jokaisen elämässä on positiivisia asioita, kun niihin vain huomaa kiinnittää huomiota.
Jos mielessä alkaa olla selvästi normaalia enemmän synkkiä ajatuksia liittyen omaan vanhemmuuteen tai siihen, että ei omasta mielestään suoriudu arjesta niin hyvin kuin muut, kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä lääkärin tai muun ammattiauttajan luokse. Apua on saatavilla, eikä kannata jäädä yksin murheidensa kanssa. Ahdistuksella on usein tapana paheta ajan myötä, jos ihminen antaa ahdistavan tilanteen jatkua liian pitkään tekemättä mitään. Ensimmäisen askelen ottaminen avun hakemiseksi saattaa olla hyvin vaikeaa, mutta itseään kannattaa rohkaista ajatuksella, että ensimmäinen askel on monesti vaikein, sen jälkeen asiat usein helpottuvat.
Ei vielä kommentteja