Kuinka tulisi kohdata ihmisiä, jotka ovat kohdanneet suuren surun esimerkiksi menetettyään lähiomaisen? Jos itse ei ole kokenut vastaavanlaista surua elämässään, saattaa olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan. Pelko siitä, että tulee vahingossa sanoneeksi jotain väärin ja loukattua surevaa, saattaa vaikeuttaa kohtaamista. Tällainen pelko on kuitenkin usein turhaa.
Yllättävä menetys voi kohdata milloin tahansa. Erityisesti lapsen kuolema tuntuu aina todella musertavalta. Hirvittävän tragedian kohdatessa ulkopuolisten on usein vaikea tietää kuinka tilanteessa tulisi toimia. Saattaa tuntua siltä, että on parasta jättää ihmiset rauhaan suremaan menetettyä läheistään.
Tällaisissa tilanteissa olleiden perheiden kuulee kertovan jälkeenpäin, kuinka yksinäiseksi ja hylätyksi he tunsivat itsensä, kun kukaan ei ottanut yhteyttä. Alkuvaiheessa ihmiset esittävät pahoitteluja ja hautajaisissa on läsnä kaikki läheiset. Ystävät tuovat ruokaa perheelle ja auttavat muissa päivittäisissä askareissa. Joskus ihmiset kuitenkin häviävät ympäriltä ja perhe kokee jäävänsä yksin.
Ihmisten häviämiseen voi olla useita syitä
Ystävät kokevat velvollisuudekseen ilmaista surunvalittelunsa, mutta tämän jälkeen saattavat kokea, että yhteydenpito vain häiritsee perhettä. Huomaamatta voi kulua pitkä aika ennen kuin uskalletaan jälleen ottaa yhteyttä. Tänä aikana perhe on voinut kokea hylkäämisen tunteita ihmisten kaikotessa ympäriltään.
Ystävien ja läheisten ei tarvitse pelätä yhteydenoton häiritsevän surevaa ihmistä. Päinvastoin, surun keskellä tekee hyvää tavata muita ihmisiä ja keskustella jostain muusta kuin surusta. Keskustelu itseasiassa usein auttaa surevaa.
Kun läheiset tiedustelevat vointia, luo se tunteen siitä että he välittävät. Tunne siitä, että läheiset ihmiset välittävät, on ihmisen henkiselle hyvinvoinnille hyvin tärkeää. Surevaa ihmistä ei tarvitse pelätä.
Yksinkertainen kysymys “kuinka voit tänään” on usein riittävä keskustelun avaus
Sureva voi kokea olonsa helpottuneeksi, kun häneltä kysellään kuulumisia. Silloin hän pystyy itse määrittelemään, mitä haluaa sanoa tai olla sanomatta.
Jokainen suree omalla tavallaan. Joku ei halua tavata muita ihmisiä suruprosessin aikana, siinä missä toinen taas kaipaa muiden ihmisten seuraa. Tärkeintä on antaa surevan itse päättää, haluaako hän seuraa vaiko ei. Jos läheiset vetäytyvät pois surevan luota, häneltä riistetään mahdollisuus valita kun omat voimavarat eivät riitä yhteydenottoon. Surevaan läheiseen kannattaa olla pelottomasti itse yhteydessä.
Harvard Healthin sivuilta voi lukea lisää vinkkejä siitä, kuinka surevaa läheistä voi parhaiten tukea.
Teksti: Sonja
