Ihminen näkee elämän eri valossa keski-iän kynnyksellä

Ihminen näkee elämän eri valossa keski-iän kynnyksellä
Kuva: Meghan Holmes

Nuorena ihminen ei välttämättä käytä aikaa elämän suurten kysymysten pohtimiseen. Usein 40-60 ikävuoden tienoilla ihminen voi kokea tunnetilan, jota toisinaan kutsutaan keski-iän kriisiksi. Tällöin maailmankuva voi kokea suuriakin muutoksia.

Keski-iässä ihminen tekee eräänlaista evaluaatiota menneestä elämästään sekä siitä, miten hän haluaa viettää jäljellä olevan elämäänsä. Tässä vaiheessa kuolevaisuuteen ja kuolemaan liittyviä ajatuksia saattaa liikkua mielessä. Ihminen alkaa keski-iässä entistä selvemmin tiedostamaan, että jossakin vaiheessa hänen elämänsä päättyy. Tämä voi vaikuttaa ihmiseen voimakkaasti.

Keski-iän “kriisivaihe” saattaa vaikuttaa ihmisen itseluottamukseen ja johtaa muutoksiin mielialassa, käytöksessä, tunne-elämässä sekä ihmissuhteissa. Ihminen saattaa metsästää kadotettua nuoruuttaan lopettamalla pitkään kestäneen parisuhteen ja kokeilemalla jälleen sinkkuelämää. Hän saattaa myös aloittaa uuden suhteen varsin impulsiivisesti.

Kaikki eivät koe keski-iän kriisiä

Riippuu täysin ihmisestä, miten hän reagoi tähän elämänvaiheeseen. Keski-ikä ei automaattisesti merkitse, että pitkä parisuhde katkaistaan tai ryhdytään jälleen viettämään kaksikymppisten baarielämää. Suurin osa ihmisistä kuitenkin käy läpi henkistä pohdintaprosessia keski-iän tienoilla liittyen siihen, minkälainen kuva hänellä on maailmasta, omasta elämästään sekä minkälaisia odotuksia hänellä on loppuelämälleen.

Jotkut ihmiset eivät välttämättä koe minkäänlaista keski-iän kriisiä. Saattaakin olla, että keski-iän “kriisin” pääasiallinen synnyttäjä on ympäröivän yhteiskunnan asettamat paineet sen sijaan, että kyseessä olisi jokin sisäsyntyinen prosessi, joka automaattisesti alkaa ihmisillä tietyssä iässä.

Monet ihmiset myös kertovat, että he ovat pysähtyneet suurten elämää ja kuolemaa käsittelevien kysymysten äärelle pikemminkin sellaisissa tilanteissa, jolloin heidän elämässään on tapahtunut jotain suurta ja merkittävää, kuten esimerkiksi läheisen kuolema, oma sairastuminen, työpaikan menetys tai muu vastaava mullistava asia. Ikä ei siis välttämättä olisikaan pääasiallinen tekijä, joka laukaisee tällaisia ajatuksia ihmisellä.

Jotkut ihmiset saattavat kokea keski-iässä masennusta, jolloin he toteavat kärsivänsä keski-iän kriisistä. Keski-iän kriisi ja masennus ovat kuitenkin eri asioita. Ihminen saattaa olla alttiimpi masennuksen synnylle keski-iässä muista syistä kuin keski-iän kriisin aiheuttamista.

Keski-iän kriisi koetaan joskus myös positiivisena asiana. Silloin ihmiset saattavat alkaa pohtimaan laajemmin omaa elämäänsä, ympäröivää maailmaa ja paikkaansa siinä. Tällaiset “maailmoja syleilevät” ajatukset saattavat vaikuttaa positiivisesti ihmisen mielialaan. Ylipäätään uteliaisuus elämää kohtaan on ihmiselle hyväksi ja mieltä piristävää.

Jos keski-iässä alkaa tuntea itsensä erityisen masentuneeksi, kokee unihäiriöitä tai vastaavia ongelmia, kannattaa hakeutua lääkärin luokse saamaan apua. Toisinaan syynä negatiivisiin tuntemuksiin voi olla jokin hoidettavissa oleva vaiva.

Lähde: Very Well Mind

Teksti: Sonja

Avatar photo

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *