Kuinka nettikiusaajat osaavat kasvattaa lapsistaan empaattisia?

Kuinka nettikiusaajat osaavat kasvattaa lapsistaan empaattisia?
Kuva: Christin Hume

Keskustelupalstoja seuratessa olo tuntuu välillä surrealistiselta. Tekstien taso voi olla kuin varhaisteinillä, vaikka viesteistä käy ilmi että kirjoittajalla on omia lapsia. Onko tällaisten nettikiusaajien mahdollista onnistua opettamaan lapsilleen toisten ystävällistä kohtelua, jos itse syytää järkyttävää verbaalista saastetta muiden niskaan.

Joskus haukkumisviestejä lukiessa tuntuu käsittämättömältä, kuinka aikuinen ihminen voi sanoa sellaisia asioita ääneen. Toisten ihmisten järkyttävä haukkuminen verkossa on niin julmaa, että väistämättä tulee mieleen, ettei henkilö omaa juuri lainkaan empatiaa.

Monilta nettikiusaajilta löytyy lapsien lisäksi lemmikkejä, joita luultavasti hoidetaan lämmöllä. Ihminen ei siis ole täysin kylmä. Samaan aikaan hän voi kuitenkin netissä surutta haukkua muita ulkonäköön liittyvien seikkojen takia.

Nettikiusaaja ei varmastikaan haluaisi, että häntä tai hänen lapsiaan kiusattaisi

Miksi nettikiusaaja ei välitä toisen henkisestä kärsimyksestä? Miksi he kokevat, että on oikein aiheuttaa toiselle hirvittävän pahaa mieltä verkon välityksellä mutta ei ole hyväksyttävää haukkua ihmisiä kadulla päin naamaa? Nettikiusaaja ei luultavasti alkaisi naureskella kadulla näkemälleen voimakkaan ylipainoiselle henkilölle. Molemmissa tilanteissa pilkan kohteena on ihminen jolle aiheutetaan ahdistusta. Ajatteleeko nettikiusaaja, että verkossa toisten haukkuminen on oikeutetumpaa kuin kasvokkain?

Jos ajattelee vain kiusan kohteeksi joutuvaa, luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän hänen kokemansa tuskan. Se on yhtä suurta riippumatta siitä haukutaanko häntä päin naamaa vai netin välityksellä siten, että hänen nimensä mainitaan. Kyse ei ole siitä, että nettikiusaaja ajattelisi kiusatun “vahingoittuvan vähemmän”, jos kiusaaminen tapahtuu netissä. Todennäköisempää on, että syy löytyy nettikiusaajan omaan turvallisuuteen liittyvistä seikoista.

Rohkeus ei usein riitä pän naamaa haukkumiseen

Kadulla toista haukkuva kiusaaja saattaa itse joutua huonoon valoon, jos muut ihmiset alkavatkin yllättäen puolustaa kiusattua. Tämä on täysin normaali reaktio: jos näemme jotakuta kiusattavan, useimmille on luonnollista haluta auttaa. Nettikiusaaja ei halua ottaa riskiä, että hänet julkisesti leimataan kiusaajaksi, koska kokee sellaisen noloksi. Kadulla kiusattu ihminen ei aina tyydy kiusatun rooliin, vaan saattaa ilmaista ärtymyksensä toisinaan jopa väkivaltaisesti.

Nettikiusaaja kenties alitajuisesti arvioi kaikkia näitä vaikuttavia tekijöitä tullessaan siihen lopputulokseen, että verkon välityksellä anonyymisti tapahtuvassa kiusaamisessa ei ole riskiä itselleen ja tekee päätöksen kiusaamisesta.

Miksi toiset meistä tekevät tietoisen valinnan olla kiusaamatta ja toiset päätyvät kiusaamaan? Onko nettikiusaaja sisimmässään vain ymmärtämätön vai onko hän aidosti ilkeä ja epäempaattinen ihminen? Onko tällaisen ihmisen mahdollista kasvattaa lapsistaankaan empaattisia?

Avatar photo

Anonyymi perhe

Anonyymi perhe koostuu monimuotoisten perheiden lisäksi myös ihanan kamalista isovanhemmista sekä niistä ainaisista mammakerhojen kaikkitietävistä äideistä - lapsettomia karvalasten vanhempia kuitenkaan unohtamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *