Näin kaupassa äidin lapsensa kanssa asioilla. Tiskillä ostoksia maksaessaan äiti oli ärtynyt ja ilmaisi ärtymyksensä voimakkain sanankääntein myyjälle. Myyjä oli nuori nainen, joka yritti kohteliaasti rauhoitella kiihtynyttä asiakasta. Hän puhui ystävällisellä äänellä, johon äiti vastasi kiihtyneellä epäkohteliaalla puhetyylillä. Naisen lapsi seisoi vieressä katsomassa tilannetta. En voinut olla ajattelematta, millaisen esimerkin tällainen äiti antaa lapselleen.
Nainen oli hyvin pukeutunut ja näytti kaikinpuolin fiksulta ihmiseltä. Ei olisi tullut mieleenkään, että hän voisi kohdella asiakaspalvelijaa sillä tavalla. Mietin, miten hän pystyy opettamaan lapselleen toisten ihmisten ystävällistä kohtelua käyttäytymällä itse näin. Naisen toimintaa katsoessani minulle tuli tunne, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, jolloin hän käyttäytyy näin.
Jos tämä kyseinen nainen kotioloissa yrittää selittää lapselleen, miksi toisille ei saa puhua ilkeästi, tuntuuko lapsesta ettei äidin puheella ole painoarvoa, koska äiti itse on käyttäytynyt huonosti? Pystyykö nainen myöntämään edes itselleen, saati lapselleen, että olisi voinut toimia hyvin toisella lailla. Epäilen. Hän olisi voinut olla kohtelias asiakaspalvelijalle sen sijaan, että julkisesti mollasi tätä. Hänen vieressään tilannetta seuraava lapsi ottaa mallia vanhemmastaan ja saattaa kasvettuaan käyttäytyä samalla tavalla.
Ihmisten julmuus toisia ihmisiä ja eläimiä kohtaan sekä piittaamattomuus planeetasta tuntuvat välillä täysin käsittämättömältä ymmärtää. Katsoessani epäkohteliasta naista, tuli tunne, että tästä syystä maailma on sellainen paikka kuin se on. Uusi sukupolvi saa oppinsa vanhemmiltaan ja läheisiltään. Harva lapsi pystyy omaksumaan täysin erilaisen käyttäytymismallin aikuisena verrattuna siihen, minkälaisen mallin hän on kotoaan saanut.
Tämäkin nainen antoi lapselleen käytöksellään signaalin, että asiakaspalvelutyössä oleva henkilö on häntä “alempi arvoisempi”, joten tälle saa huutaa ja puhua aivan miten tahtoo. Tämä asenne siirtyy hänen lapselleen, joka saattaa käyttäytyä vastaavalla tavalla myöhemmin omien tulevien lastensa seuratessa vierestä. Näin negatiiviset asiat ja toisten huono kohtelu säilyvät yhteiskunnassa, kun huono käyttäytymistapa siirtyy sukupolvelta toiselle.
Vaikka ajatus onkin surullinen, pitää se sisällään myös toivoa. Maailman muuttaminen paremmaksi paikaksi voi olla yksinkertaista: vanhemmat alkaisivat kirjaimellisesti noudattaa hyvää ohjenuoraa “ole itse se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa”. Jos vanhemmat käyttäytyisivät itse sen mukaan kuinka he toivoisivat kaikkien ihmisten maailmassa käyttäytyvän, sillä olisi valtava merkitys. Jos jokainen vanhempi antaisi tällaisen mallin lapsilleen, maailma muuttuisi dramaattisesti paremmaksi paikaksi kenties vain yhden sukupolven aikana.
