Lapsettomien rohkaiseviksi tarkoittamat kommentit ärsyttävät
Jos stressitaso on korkea joka päivä, saattaa haikeana ajatella lapsettomien elämän olevan paljon helpompaa. Jos lapseton ystävä tai läheinen yrittää tsempata ruuhkavuosien keskellä hikoilevaa vanhempaa, voi rohkaisulla olla päinvastainen vaikutus kuin mitä tsemppaaja tarkoitti.
Väsyneenä ärtymyskynnys on yleensä varsin alhainen. Kun hyvää tarkoittava läheinen yrittää rohkaista jaksamaan, se aiheuttaa vain turhautumista. Varsinkin, jos toisen elämä on huomattavasti helpompaa. Jokaisella on omat haasteensa, eikä lapsettomuus merkitse elämän olevan leppoisampaa. Lapseton painii kuitenkin erilaisten ongelmien parissa kuin perheellinen.
Lapseton saattaa rohkaista perheellistä jaksamaan vielä vähän aikaa, kunnes lapset kasvavat isommiksi ja tilanne helpottaa. Tällaisen kuuleminen ärsyttää, varsinkin jos lapset ovat pieniä ja tiedostaa, että kiire ja stressi tulevat jatkumaan vielä vuosia. Jos helpotus häämöttäisikin muutaman viikon tai kuukauden päässä, sitä jaksaisikin odottaa. Kun puhutaan vuosista, asian ajattelu vain lannistaa.
Lapseton voi jakaa innoissaan neuvoja, kuinka omaa arkeaan voi organisoida stressittömämmäksi. Erityisen ärsyttävää on, jos lapseton antaa näitä neuvojaan pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen, kun itse voisi nukahtaa seisaalleen. Arjen organisointi kuulostaa hyvältä, mutta kun liikkuvia osia on lukemattomia ja jokainen päivä on ennustamaton sen suhteen, millä tuulella lapsi sattuu olemaan, ei lapsettoman ystävän maalaama täydellisen hallittu arki ole mahdollista. Tätä ei välttämättä halua sanoa ystävälle päin naamaa, vaikka ärsytys saattaa kuplia sisällä.
Ystävä ei osaa ajatella, että hänen hyväntahtoiset kommenttinsa saattavat herättää ärtymystä. Jos hänelle ei ilmaise asiaa, hän saattaa jatkaa kommentointia luullen auttavansa vain pahentaen tilannetta. Asia kannattaa ottaa kohteliaasti puheeksi. Jos ystävyys on vankalla pohjalla, se kyllä kestää rehellisyyden.
Jos ihminen on perusluoteeltaan kiltti, hänen on vaikea sanoa, että toisen puhe ahdistaa. On helpompi olla hiljaa. Ihmisen olisi hyödyllistä opetella sanomaan tunteistaan suoraan silläkin uhalla, että se saattaa loukata. Elämäänsä ei voi elää läpi loukkaamatta koskaan ketään, eikä siihen tulisi edes pyrkiä. On selvää, ettei turhaan loukkaa ketään, mutta muiden loukkaamisen liika varominen oman hyvinvointinsa uhalla ei sekään palvele kenenkään etua.
Oletko sinä joskus saanut rohkaiseviksi tarkoitettuja kommentteja, jotka ovat auttamisen sijaan vain ärsyttäneet?
