Monessa lapsiperheessä on lemmikki, kuten kissa tai koira. Lemmikki on rakas perheenjäsen, josta pidetään yhtä hyvää huolta kuin ihmisperheenjäsenistäkin. Toisinaan näkee tilanteita, joissa selkeästi huomaa lemmikin jääneen sivurooliin. Kuvaava esimerkki on näkemäni äiti lastenvaunujen ja koiran kanssa.
Oman koirani kanssa kävelyllä käydessäni näen usein vanhempia lastenvaunujen kanssa lenkittämässä koiraansa. Monelta sujuu vaunujen ja koiran kanssa kävely mallikkaasti, mutta toisinaan tulee surullinen olo joidenkin menoa katsoessa.
Tyypillinen tilanne jolloin omaa sydäntäni kouraisee, on sellainen jossa vaunuja työntävä vanhempi puhuu iloisesti puhelimeen ja vetää koiraa samalla mukanaan. Koira yrittää pysähtyä nuuhkimaan mielenkiintoisia hajuja tai tekemään tarpeitaan, jota puhelimessa puhuva vanhempi ei huomaa, vaan kiskaisee remmistä koiran mukaansa. Koiran olemuksesta näkee pettymyksen, kun jälleen kerran yksi ihana haju jää taakse ja sen sijaan niska retkahtaa ikävästi kiskaisusta. Häntä menee monella koiralla koipien väliin tuossa tilanteessa, mutta omistaja ei tätä edes huomaa.
Joskus tällaista nähdessäni olen pysähtynyt sanomaan vanhemmalle kohteliaasti, että hänen koiransa yrittää tehdä tarpeitaan. Kuten kuvitella saattaa, moni ihminen ei tuossa tilanteessa osaa suhtautua “typerään neuvojaan” kovin aikuismaisesti, vaikka hänelle puhuukin ystävällisestä.
Reaktio on psykologisessa mielessä täysin ymmärrettävää. Ihminen puolustautuu hyökkäämällä, jos kokee itseään arvosteltavan. Varmaan kuviossa mukana on myös nolouden tunne, sillä jossain sisimmässään koiraansa kiskonut ihminen varmasti ymmärtää, miten kurjalta tilanne on ulkopuolisen silmin näyttänyt.
Joku voi nyt ajatella, että ulkopuolinen ansaitsee ilkeä kommentoinnin, jos menee sekaantumaan toisen asioihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos joku näkee eläintä kohdeltavan huonosti, on hänen velvollisuutensa mennä tästä sanomaan haistattelunkin uhalla. Toivon myös, että haistatteleva vanhempi jäisi miettimään tapausta jälkeenpäin ja jatkossa tarkkailisi paremmin koiraansa lenkillä antaen koiran pysähtyä haistelemaan rauhassa.
Koiralle hajujen haistelu lenkillä on päivän paras hetki
Koiralle ulkolenkki on maailman ihanin asia. Sisällä koiralla ei ole paljon tekemistä ja mikäli perheenjäsenet eivät aktivoi koiraa leikkimään, sen elämä saattaa olla pelkkää lattialla tai sohvalla makaamista. Koira ei pysty viihdyttämään itseään somella, televisiolla tai kirjalla. Ulkona käynti ja ihanat, mielenkiintoiset hajut ovat koiralle sama asia kuin ihmiselle uutisten tai somen ääressä vietetty hetki.
On ymmärrettävää, että ruuhkavuosien aikana ei pystytä omistamaan niin paljon aikaa koiralle. Vähin mitä ihminen voi tehdä, olisi kuitenkin tarjota lemmikille mahdollisuus rauhassa ajan kanssa tutkia ja nuuhkia tienvierustoja ja lukea sen omien lajitoverien somepostauksia. Jos tällaiseen ei ole riittävästi aikaa, silloin oikea ratkaisu on etsiä koiralle sellainen koti, jossa sille on aikaa.
