Nykyajan monimuotoiset perheet ovat erilaisia kuin 100 vuotta sitten itsenäistyvässä Suomessa. Lapselle oma perhe on se kaikkein tavallisin. Pitäisikö aikuistenkin lakata lokeroimasta erilaisia perheitä?
Yli 100 vuotta sitten perhe oli ennen kaikkea työyksikkö ja lapset maatilojen työvoimaa. Toisen maailmansodan jälkeen ajatus isän, äidin ja lapsen muodostamasta ydinperheestä yleistyi ja teki läpimurtonsa.
1950-luku oli ydinperheen kulta-aikaa. Suomeen rantautui psykologinen teoria, jonka mukaan äidin ensisijainen tehtävä oli olla lapsen saatavilla. Ajatuksena oli, että lapsi kärsisi jos joutuisi olemaan erossa äidistään.
Perheen isä nähtiin elättäjänä ja äiti lasten hoivaajana. Ajateltiin, että vain siten perhe ja yhteiskunta voivat hyvin. Naimattomia rangaistiin tuntuvalla verolla aina vuoteen 1975 asti. Vaatimus avioliitosta oli vahva ja moralistinen, koska esiaviollista seksiä ei hyväksytty. Avoliitossa eläviä ”susipareja” pidettiin yleisesti pahana vielä aina 1980-luvulle asti.
Perheet moninaistuivat 2000-luvulla. Yksi erilaisten perheiden muoto on noussut esille kaikista kirkkaimmin – sateenkaariperheet. Heitä koskeva lainsäädäntö on onneksi ottanut isoja harppauksia eteenpäin.
Perheet nykypäivän Suomessa
Nykyajan perheistä joka kolmas on erilainen kuin perinteinen ydinperhe. Perinteiseen ydinperheeseen katsotaan kuuluvaksi isä, äiti ja lapset. Nykyään perheessä voi olla yksi tai useampi vanhempi sekä lapsella olla kaksi isää tai äitiä. Monimuotoisten perheiden määrä kasvaa koko ajan. Lapsen näkökulmasta hänen oma perhe on se kaikkein tavallisin.
Perheiden moninaisuuteen kuuluvat nykyään sateenkaariperheet, uusperheet, yksinhuoltajien perheet ja eri kulttuuritaustoista tulevat perheet. Sen lisäksi, että perheet ovat monimuotoisempia kuin aikaisemmin, myös perhemuoto voi muuttua elämän aikana.
Perheiden kirjo on todellisuudessa kuitenkin vielä tätäkin laajempi. Joissakin perheissä toinen vanhempi työskentelee eri paikkakunnalla tai jopa toisessa maassa. Toisissa perheissä on huollettavana ikääntyviä isovanhempia. Perheen arkea voi varjostaa vakava sairaus tai päihteiden käyttö. Kaikki perheet eivät saa toivomaansa lapsilukua.
Perheiden moninaisuus voi olla haaste lapsellekin, mutta oman perheen elämä on lapselle tutuinta. Lapsen ei tarvitse arjessa lokeroida omaa perhettään mihinkään muottiin. Hänen mielestään erilaiset perheet ovat täysin normaali asia. Lapsi suhtautuu perheiden erilaisuuteen joko neutraalisti tai sopivan uteliaasti.
Oletko huomannut perheiden moninaistumisen? Onko sinun mielestä perheiden moninaisuus rikkaus?
Lähteet: Lapsen maailma, Super, Visiiri
Teksti: Anne-Mari Valta
