Monet tuomitsevat voimakkain sanoin raskauden aikana päihteitä käyttävät ihmiset. On selvää, ettei tämä ole hyväksi kehittyvälle lapselle. Jos ihminen on syvällä päihdekoukussa, kyseessä ei ole asia, josta hän voisi tahdonvoimallaan päättää. Vanhempi saattaa myöhemmin potea suunnatonta syyllisyyttä siitä, ettei hän ollut kykeneväinen suojelemaan lastaan raskauden aikana.
Ympäristön voimakas tuomitseminen saattaa entisestään lisätä vanhemman paineita käyttää päihteitä. On toisaalta ymmärrettävää että sivustakatsojista tuntuu pahalta ajatus siitä, että puolustuskyvytön lapsi joutuu kärsimään sen takia, ettei vanhempi pysty lopettamaan päihteiden käyttöä edes raskaana.
Kukaan ei päätä nuorena, että “minusta tulee narkomaani”. Joskus asiat vain tapahtuvat omalla painollaan, nuori ajautuu huonoon seuraan ja myöhemmin käyttämään koko ajan kovempia aineita. Ihminen itse tai ympäristökään ei ehdi aina kunnolla reagoida, ennen kuin riipppuvuus on jo kehittynyt pahaksi.
Sen sijaan, että päihderiippuvainen äiti kivitetään henkisellä tasolla, olisi tärkeämpää miettiä kuinka häntä voisi parhaiten auttaa. Tuomitseminen saattaa tuottaa hetkellistä tyydytystä tuomitsijoille, muttei se auta päihdeäidin vatsassa olevaa lasta. Se saattaa päinvastoin vain syöstä äidin suurempaa masennukseen, jolloin hän saattaa alkaa käyttämään entistä enemmän aineita.
Ainoa mistä on konkreettista apua syntymättömälle lapselle, ovat toimet, joiden avulla voidaan auttaa äitiä pääsemään irti päihderiippuvuudesta. Tuomitsemisella ja pakottamisella harvoin saa ihmistä tekemään asioita, joita haluaisi hänen tekevän. Ihminen saattaa hetkellisesti tehdä asioita käskemällä, mutta pysyvän muutoksen saa aikaan vain ihmisen oma tahto muutokseen. Usein päihderiippuvainen itsekin toivoisi elämänsä suuntaan muutosta. Kyse on ennemminkin siitä, ettei hän pysty muuttumaan. Hänellä ei ole voimavaroja tehdä muutosta yksin.
Tässä kohdassa kaikki muut ihmiset ja ympärillä oleva yhteiskunta voivat auttaa. Ensimmäinen ja tärkein asia on se, ettei ihmistä avoimesti lytätä ja murskata. Voimme osoittaa myötätuntoa ja viestiä hänelle, että ymmärrämme kyseessä olevan riippuvuus eikä vain tahdonasia. Tällainen asennoituminen saa aikaan suuren helpotuksen riippuvuudesta kärsivässä ihmisessä. Kun muut ymmärtävät eivätkä tuomitse, saattaa hän löytää itsestään voimavaroja muutoksen tekemiseen.
Samoin kuin lapsen kasvatuksessa pehmeillä ja ystävällisillä keinoilla saa paremman lopputuloksen aikaan kuin fyysisellä väkivallalla tai uhkailulla, samoin myös päihderiippuvaisen tapauksessa häntä on mahdollista auttaa ystävällisyydellä, välittämisellä ja rakkaudella tehokkaammin kuin haukkumisella ja tuomitsemisella.
