Synnytysten määrän vähennyttyä pieniä synnytyssairaaloita on lakkautettu ja palveluita on keskitetty isompiin yksiköihin. Synnytyssairaaloiden henkilöstön määrä lasketaan sen mukaan, miten paljon synnytyksiä on keskimäärin päivittäin. Synnyttäjien lukumäärä vaihtelee, mikä näkyy ajoittain sairaaloissa kiireenä.
Suomalaiset synnytyssairaalat tarjoavat laadukasta hoitoa myös kaikkein kiireisimpinä päivinä, mutta yksikkötasolla hoidossa voi olla eroja. Tähän tulokseen on tullut terveystieteiden maisteri Riitta Vilkko, joka tutki väitöskirjassaan synnytyssairaaloiden hiljaisten ja kiireisten päivien yhteyttä synnyttäjien ja vastasyntyneiden hoidon laatuun. Kiireen vaikutusta synnytysten hoidon laatuun ei ole Suomessa ennen tutkittu.
Kiire voi vaikuttaa yksittäisissä synnytysyksiköissä tarjottujen palvelujen määrään vaihtelevasti. Kiireisinä päivinä suuremmissa yksiköissä pystyttiin tekemään synnytykseen liittyviä toimenpiteitä ja tarjoamaan kivunlievitystä samaan tapaan tai jopa enemmän kuin muina aikoina.
Sen sijaan pienemmissä yksiköissä kiire osittain vähensi toimenpiteiden määrää. Esimerkiksi keisarileikkausten määrä väheni kiireaikana pienissä yksiköissä 18 prosenttia ja lisääntyi hiljaisina päivinä 15 prosenttia. Vilkon mukaan erot kertovat todennäköisesti siitä, että suuressa sairaalassa on pientä yksikköä parempi mahdollisuus lisätä vauhtia tarvittaessa.
”Kun pienessä synnytyssairaalassa henkilökunta tunnistaa kiireen, potilaita voidaan lähettää eteenpäin suurempiin sairaaloihin. Hiljaisina päivinä synnyttäjän tilannetta voi mahdollisesti seurata pidempään myös pienemmissä yksiköissä”, hän arvioi tiedotteessa.
Kiireisten päivien määrä vaihtelee synnytysyksiköiden välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että suurissa yksiköissä toiminta oli tasaisempaa, mutta pienemmissä jo pienet muutokset asiakasvirrassa aiheuttivat kiirettä.
Ilmiö näkyi myös vastasyntyneiden voinnissa
Vilkko havaitsi tutkimuksessaan myös, että kiireisten päivien aikana sikiön synnytyksen aikaisten hapenpuutteiden määrä väheni keskussairaaloissa, mutta kasvoi yliopistosairaaloissa. Vilkon mukaan tapaukset oli todennäköisesti ohjattu pienistä yksiköistä suurempiin.
”Myös muissa vastasyntyneen terveydentilaan liittyvissä tapahtumissa oli sairaaloiden välisiä eroja. Ne liittyvät todennäköisesti lähettämiskäytäntöihin, sillä kaikkien synnytyssairaaloiden tasolla kiireen aiheuttamia vaikutuksia ei kuitenkaan todettu”, Vilkko kertoo.
Vilkon mukaan jatkotutkimusta tarvitaan etenkin siitä, millaisissa tilanteissa ja millä perusteilla synnytyssairaalat lähettävät synnyttäjiä toisiin yksiköihin kiireaikoina. Vilkko myös esittää, että synnytysyksiköille määritettäisiin kullekin ominainen kiireaika. Näin voitaisiin edelleen tutkia kiireen yhteyttä hoidon laatuun.
Hoidon laatua mitattiin tutkimuksessa alalla yleisesti käytettävillä laatumittareilla. Ne koostuvat synnytyksen aikana tehtävien toimenpiteiden määrästä ja diagnoosikoodeista, jotka kertovat hoidon lopputuloksesta. Kiireen määrittelyssä käytettiin synnytysyksiköille laskettua optimaalista aikaa, jolloin yksikkö toimii sille ominaisella mitoituksella.
Tarkastelussa ollut aineisto muodostui koko väestön kattavasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntymärekisteristä vuosilta 2006-2016. Aineisto sisälsi tiedot 634 810 synnytyksestä.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja