Jos lapsi kertoo vanhemmalle kokevansa yksinäisyyttä, se aiheuttaa vanhemmalle suurta surua. Vanhemman kannattaa ottaa yhteyttä päiväkotiin tai kouluun ja selvittää, millaiset lapsen olosuhteet siellä ovat. Lapsi ei välttämättä uskalla itse kertoa kokemastaan kiusaamisesta.
Jos lapsi kertoo jonkin asian koulussa tai päiväkodissa häiritsevän häntä, kannattaa asia selvittää huolella. Päiväkotiin tai kouluun kannattaa olla yhteydessä vahvistaakseen tiedon, onko lapsen kuvailema tilanne totuudenmukainen. Jos lapsi sanoo, ettei kukaan koskaan leiki hänen kanssaan, on hyvä varmistaa, onko asia todella näin. Lisäksi kannattaa selvittää, kohdistuuko lapseen kiusaamista.
Pieni lapsi saattaa kertoa kiusaamisesta helpommin kuin vanhempi lapsi
Vanhempi lapsi saattaa kokea kiusaamisen nolona, eikä siksi halua puhua siitä. Lapsi voi kokea, että hän on huono, tylsä tai inhottava ihminen, koska kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Kertoessaan asiasta vanhemmalleen, lapsi saattaa pelätä vetävänsä huomion itseensä ja omaan huonommuuden tunteeseensa. Tästä syystä lapsi voi pyrkiä piilottamaan kiusaamisen vanhemmiltaan ja muilta ihmisiltä.
Kiusatun lapsen itsetuntoa kannattaa pyrkiä vahvistamaan
Jos lapsen yksinäisyyden syyksi paljastuu kiusaaminen, asiaan tulee puuttua. Kotona vanhemmat voivat keskittyä vahvistamaan lapsen itsetuntoa eri keinoin. Lapselle kannattaa selittää, että kiusaajat usein purkavat omaa pahaa oloaan kiusattuun. Tulee myös tehdä selväksi, ettei lapsessa ole mitään vikaa, vaan kiusaajan toiminta kertoo aina enemmän kiusaajasta itsestään.
Vanhempien kannattaa pyrkiä järjestämään lapselle tilaisuuksia viettää aikaa ihmisten kanssa, joilta hän saa aitoa hyväksyntää. Jos lasta kiusataan koulussa, eräs ratkaisu voi olla, että hän aloittaa koulun ulkopuolisen harrastuksen. Tällöin voi harrastuksen parista löytää itselleen ystäväpiirin, jota ei välttämättä koulusta löydy.
Tärkeintä on että vanhemmat reagoivat lapsen yksinäisyyteen. Tilanne kannattaa selvittää juurta jaksain. Joskus lapsi saattaa aidosti viihtyä itsekseen ja hakeutuu tietoisesti omaan seuraansa, vaikka olisi mahdollista olla muidenkin kanssa. Hyvin introvertti lapsi ei välttämättä koe yksinoloa ahdistavana, vaan päinvastoin leikkii mielellään yksin. Tällaista lasta ei pidä väkisin yrittää viedä keskelle suurta lapsijoukkoa toiveena, että hän muuttuisi sosiaalisemmaksi.
Mikäli lapsella ei ole edes yhtä ainutta ikäistään ystävää, se ei ole hyväksi lapselle eikä lapsikaan tilanteesta luultavasti aidosti nauti. Kun vanhemman ja lapsen välinen suhde on hyvä, lapsi uskaltaa kertoa vanhemmalle rehellisesti tuntemuksistaan ja vanhemman on helpompi tietää, kuinka toimia auttaakseen lastaan.
Teksti: Sonja
