Vanhempi - Tunnetko painetta lapsesi harrastuksista?

Somessa keskustelu lasten harrastuksista käy kuumana vanhempien keskuudessa. Tarvitseeko lapsen harrastaa? Ja jos lapsi harrasta, montako harrastusta on hyvä määrä per lapsi?

Meillä on neljä lasta ikähaarukalla 1-8 v ja heiltä kaikilta löytyy erilaisia luonteenpiirteitä. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö esikoisen kanssa kokeiltu lajia kuin lajia ryhmä- sekä yhteiskunnan painostuksen myötä. Kokeiltiin koripallot ja jalkapallot sekä musiikkiryhmät KOSKA kaikki muutkin harrastivat juuri niitä lajeja. Hän ei viihtynyt missään ja se ahdisti minua äitinä valtavasti, siis minua äitinä. Minua hävettää myöntää, että minulla meni aivan liian kauan tajuta, ettei esikoiseni ollut vielä silloin valmis harrastamaan ja eikä varsinkaan ryhmälajeja.

Harrastaminen unohdettiin hetkeksi ja vuosi sitten löydettiinkin hänelle täydellinen harrastus, nikkarointikerho. Siellä hän nikkaroi, maalaa ja tekee käsillään vaikka mitä kivaa joka viikko. Hän lähtee sinne hymyssä suin ja kotiin saan aina iloisen pojan uuden nikkarointityönsä kanssa.

Itseäni siis kirjaimellisesti hieman hävettää myöntää, että miten yhteiskunnan painostamana minulla oli valtava tarve löytää esikoiselleni harrastus pojan ollessa tietyssä iässä. Niistä ajoista olen onneksi sen verran oppinut, etten yritä enää ketään lapsistani laittaa tiettyyn muottiin.

Lasten luonteenpiirteet sanelevat hyvinkin paljon lasten kiinnostuksen erilaisiin harrastuksiin. Esikoispoikamme ei edelleenkään välitä harrastaa ryhmäliikuntalajeja, kun taasen toinen poikamme elää ryhmässä liikunnasta ja liikunnasta ylipäänsä. Meidän yksivuotias tyttömme voisi harrastaa oikein hyvin jo ilman vanhemmankin läsnäoloa, kun taasen kolmevuotias tyttäremme tarvitsee tanssitunnilleen vanhemman lähelleen, vaikka rakastaakin tanssia.

Toinen asia, joka sanelee varmasti paljon lasten harrastuksia, on raha ja vanhempien vapaa-ajan puute. Mutta on myöskin ihana huomata, että monet kaupungit ovat ottaneet tehtäväkseen matalan kynnyksen harrastamisen perheille ja lapsille. Joten nykyään ei välttämättä tarvitse lasten harrastuksesta maksaa omaa talouttaan kipeäksi.

Mutta mitä jos lapsi ei haluakkaan harrastaa? Uskon että moni vanhempi ahdistuu tästä, niin kuin minäkin ahdistuin. “Kun naapurin Pekkakin harrastaa jalkapalloa niin kyllähän meidän Veerammekin pitäisi! “Mitä harrastaminen edes tarkoittaa? Onko harrastuksen pakko olla jotain seuratoimintaa tai yhdistystä vai voiko harrastus olla esimerkiksi, juoksemista, piirtämistä, samoilua ja temppuilua metsässä tai vaikka lukemista ihan itsekseen tai perheen kesken? Ja tottakai voi!

Tärkeintä lasten harrastamisessa on lasten oma ilo. Lapsen on kiva lähteä harrastukseen, vaikka harrastamiseenkin liittyy tottakai aikoja, jolloin harrastaminen ei kiinnostakaan. On erittäin tärkeää, että innostus harrastukseen tulee siis lapselta itseltään, olkoon niitä harrastuksia sitten yksi tai useampi. Itse olen näin suurperheen äitinä pitänyt hyvänä ohjenuorana yksi harrastus per lapsi.

Meidän pienin ei vielä harrastakaan mitään mutta senkin aika tulee ja tällä hetkellä kolmenkin lapsen harrastukset viemisiin ja tuomisiin vie aika paljon, joten näin on hyvä meille. Olen tavannut myös perheitä, joiden lapsilla on jopa neljä harrastusta. Ja valehtelisin, ettenkö hätkähtänyt sitä ensiksi, sitten huomasin, että halu harrastuksiin tulee puhtaasti lapselta itseltään, joten useampi harrastus on vain tässäkin tapauksessa rikkaus.

Mutta en voi painottaa liikaa sitä, miten tärkeää että halu harrastamiseen tulee lapselta itseltään. Meidän vanhempien tarkoitus on rohkaista mutta ei pakottaa.

Listasin muutamia erilaisia matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia lapsille: