Henna koki elämänsä kamalimman asian -”sykettä ei ole”

Henna oli koko raskausajan ollut epäileväinen ja mietteliäs, onkohan kaikki kunnossa. Ultrissa sydän löi vahvasti ja vauvan syke kuului selvästi. Hennaa itseään kuitenkin huoletti vauvan vähäinen liike. Hoitajat kuitenkin rauhoittelivat Hennaa, ja kertoivat sen johtuvan vauvan nukkumisesta. 

”Se yksi neuvolalääkäri raskausviikolla 18 olikin raskauden viimeinen ja pahimmat uutiset tulikin siinä: sydän ei lyö eikä liikettä enää näy. Hajosin täysin, koko elämältä lähti pohja. Itkin niin paljon. Paikalle tuli terveydenhoitaja, jota selvästi ärsytti itkuni, koska sanoi että pitää rauhoittua.”

Tästä hetkestä eteenpäin Hennalla on muistissa paljon aukkoja, ja hän muistaa pieniä yksittäisiä hetkiä mitä on tapahtunut. Hän muistaa soittaneensa neuvolalta heti miehelleen hysteerisesti itkien ja kertoneensa, että vauva on kuollut ja nyt tarvitsee lähteä sairaalaan. 

Sairaalakassi vain äidille

Sairaalassa Henna kertoo saaneensa hyvää hoitoa ja kaiken sujuneen hyvin. Paria päivää myöhemmin hän palasi sairaalaan synnyttämään. 

”Synnytyspäivän aamuna pakkasin raskaimman sairaalakassin. Vain itselleni. Samana päivänä oli mieheni syntymäpäivä. Ja päivää ennen kuin toinen lapsemme täytti yksi, sain tietää kolmannen lapseni kuolleen. ” Henna

Henna kertoo päivän sairaalassa menneen rauhallisesti, luultavasti johtuen vahvoista lääkkeistä. Jälkikäteen hän on lääkityksestä kiitollinen, sillä se teki kokemuksesta edes hieman helpompaa. Henna pystyi välillä nukkumaan ja muuten odotti, koska jotain alkaa tapahtumaan.

”Iltapäivällä viisi yli puoli neljä, meidän enkelivauva syntyi. Kätilö toi vauvan meidän luokse ja otin kuvia, tutkin vauvaa. On jäänyt harmittamaan, ettei ole kuvaa missä pitäisin vauvaa sylissä. Sain pienen pienet jalan jäljet painettuna muistoksi.”

Illalla Henna lähti miehensä kanssa sairaalasta kotiin, syli tyhjänä. Hän ei usko, että myöhäiset keskenmenot olisivat niin harvinaisia kuin sanotaan. Valitettavan moni joutuu sen kokemaan, vaikka kenenkään sitä ei kuuluisi kokea. 

”Ja jotkut sen kokee vielä useamman kerran, tiedän sekä tunnen itsekin heitä joille näin käynyt.”

Synnytyksen jälkeiset päivät ovat Hennalla pimennossa. Olo oli kamala, vaikea ja tyhjä. Hän itki niin paljon samalla toivoen, että ei enää heräisi.

Esikoinen odotti vauvaa, jota ei tullutkaan

”Sattui niin paljon joka tavalla. Tilanne oli vaikea, koska esikoinen osasi odottaa vauvaa. Hän kyseli paljon enkä osannut vastata, koska en itsekkään tiennyt vastauksia.”

Aikaa kului ja Henna kertoo olleensa siitä toiveikkaan onnellinen, koska odotti että olo vihdoin helpottaisi edes vähän. Samalla ajan kuluminen tuntui pahalle, koska se vei häntä kauemmas vauvasta. 

”Muutama kuukausi tapahtuneesta perustin Instagramiin tilin, jossa käsittelin asiaa. Siellä olikin todella paljon saman kokeneita. Mietin, että haluanko kertoa asian. Halusin kuitenkin antaa kasvot niin vaietulle asialle. Se oli oikea päätös, vaikka välillä mietin että oliko järkevää.”

Henna teki positiivisen raskaustestin viikkoa ennen enkelivauvan laskettua aikaa. Raskaus oli henkisesti todella vaikea. Huonoimpina hetkinä Henna mietti, että mitä jos vain itse keskeyttää raskauden, ettei tarvitse enää kestää keskenmenoa ja samaa tuskaa. 

”Oikeasti en olisi sitä voinut tehdä. Syvällä sisimmässä oli paljon varmempi olo siitä, että raskaus voisi päättyä elävään vauvaan. Sen raskauden juoksin ultrissa ja vielä viimeisenä yönä ennen käynnistystä pelkäsin vauvan kuolevan.”

Asia, josta tulisi puhua enemmän

Henna on sitä mieltä, että myöhäisistä keskenmenoista pitäisi puhua enemmän ja tuoda asiaa ihmisten tietoisuuteen. Niistä on löydettävissä niin vähän tietoa, jota ihminen kaipaa erityisesti silloin, kun asia koskettaa itseä.

Monesti keskenmenon syy jää pimentoon, kuten kävi Hennankin kohdalla. Kun syy jää selvittämättä, asian käsittely vaikeutuu. Vaikka vauvan menetyksestä on aikaa pian puolitoista vuotta, ajattelee Henna asiaa päivittäin. Tällä hetkellä heillä pitäisi olla yksivuotias lapsi. 

”Uuden vauvan syntymän jälkeen koin kovaa ristiriitaa siitä, miten voin olla onnellinen uudesta, kun kuitenkin olen edellisen menettänyt. Nyt se tunne on vähän helpottanut, mutta silti jossain takaraivossa se jyskyttää, että saanko ja voinko oikesti kokea tätä onnea. Samalla pelkään olla liian onnellinen, ettei vaan tapahdu mitään pahaa. ”

Henna kertoo kuitenkin nyt olevansa maailman ihanimman vauvan ja kahden isomman lapsen äiti ja yrittää pystyä nauttimaan vauvavuodesta.

Näet videon hyväksymällä evästeet: statistics, marketing

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.