Empatia on tärkeä taito, joka auttaa ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä tuntuu ja asettumaan tämän asemaan. Vanhemmat voivat näyttää lapselle mallia empatian oppimiseen, mutta on yksi tokaisu, jota kannattaisi lapsesi kuullen välttää.
Kun lapsi kiukuttelee tai on tottelematon, saattaa vanhempi yrittää vedota lapseen omien tunteidensa kautta, jotta hän kuuntelisi vanhempaansa ja rauhoittuisi. Esimerkkejä tällaisista ovat tokaisut, kuten ”Äidille/isälle tulee tuosta paha mieli”, ”Teet äidin/isän surulliseksi” ja ”Äidistä/isästä tuntuu pahalta, jos teet noin”.
Tällaisia tokaisuja olisi kuitenkin syytä välttää lapsesi kuullen. Ilmaisetpa yllä mainitun ajatuksen millä sanoilla tahansa, on sillä sama lopputulos: viestit lapsellesi, että hän voi toimillaan pahoittaa vanhemman mielen ja lapsen pitäisi työntää omat tunteensa (suuret tai pienet) syrjään toisen ihmisen vuoksi.
Lapsipsykologi Becky Kennedyn mukaan tällainen toimintatapa on usein käytössä, kun vanhemmat yrittävät tehdä lapsestaan empaattisemman. Tapa ei kuitenkaan toimi, vaan se todennäköisemmin aiheuttaa lapsessa häpeän tunnetta ja läheisriippuvuutta. Ne eivät edistä empatian oppimista – päinvastoin.
Tunteet ovat isoja etenkin pienelle lapselle, joka ei osaa vielä säädellä ja käsitellä niitä kuten aikuiset. Kun lapsi kiukuttelee tai ei tottele, olisikin parempi näyttää empatian mallia, kuin yrittää saada lapsi rauhoittumaan artikkelin alussa mainittujen esimerkkitokaisujen tavalla.
Kennedy on Instagram-sivullaan tehnyt julkaisun, jossa hän havainnollistaa esimerkkien avulla miksi tällaiset ”saat minut surulliseksi” -tokaisut ovat haitallisia. Antamassaan esimerkissä lapsi huutaa ”Olet huonoin isä ikinä!” ja vanhempi reagoi siihen harmistuneesti elehtien ja sanomalla, että ”Tuo saa minut hyvin surulliseksi.”
Tällaisesta tilanteesta lapsesi oppii, että hänen tunteensa ovat juuri niin isoja ja ikäviä kuin ne hänestä tuntuvat. Lapsesi ajattelee, että hänen tunteensa ovat ”liikaa” ja lapsi itsekin on ”liikaa”.
Empatia ja rajat kulkevat käsi kädessä
Jotta vanhempi opettaisi lapselle empatiaa ja keinoja käsitellä tunteitaan, on Kennedy kertonut, miten tilanne kannattaisi ennemmin hoitaa. Vanhempi voi reagoida sanomalla tämän tapaisesti: ”Oho, olivatpa ne isoja sanoja. Sinulla on varmasti tosi paha mieli, kun sanoit noin. Selvitetäänpä, miksi sinusta tuntuu niin ikävältä. Se on tärkeää.” Tällä tavalla lapsi oppii säätelemään piileviä tunteitaan ja saa mallia empatiaan.
Kennedy kuitenkin muistuttaa Instagram-julkaisussaan empatian ja rajojen kulkevan käsi kädessä, mistä hän antoi esimerkin. Tässä esimerkkitilanteessa lapsi on estänyt sisarustaan leikkimästä leluilla. Jos vanhempi pyytää lasta antamaan sisaruksensa leikkiä vetoamalla siihen, miten lapsen teko saa sisaruksen surulliseksi ja on ilkeää, ei lapsi opi tunnesäätelyn taitoja.
Sen sijaan vanhemman kannattaisi asettaa rajat ja reagoida kuitenkin empaattisesti, kuten: ”Ei ole helppoa jakaa leluja sisaruksen kanssa. Voitko siirtyä, jotta hän saisi lelun tai jos se on liian vaikeaa, nostan sinut syliin ja siirrän sinut.”
Tämän jälkeen vanhempi voi pitää tauon ja tarpeen vaatiessa jatkaa näin: ”Aion nostaa sinut nyt syliin. Tiedän pikkuinen, että joku tuntuu nyt sinusta ikävältä. Uskon sinua.” Näin lapsi saa selvät rajat ja häntä muistutetaan, että hän on sisimmässään hyvä.
Voit lukea Kennedyn julkaisun kokonaisuudessaan alta tai jos upotus ei näy, löydät sen Instagramista täältä.
Lähde: PureWow
Teksti: Miia
