Elämää pakko-oireisen häiriön kanssa
Äiti kertoo, kuinka hänen oma pakko-oireinen häiriönsä oireili muun muassa siten, että hän viikkasi saman vaatepinon kymmenen kertaa peräkkäin. Auttaakseen pakko-oireisen häiriön diagnoosin saanutta lastaan, äidin oli ensin opittava selviytymään oman pakko-oireisen häiriönsä kanssa.
Parents-sivustolla äiti kertoo, kuinka hänen oli ensin käsiteltävä oma terveydentilansa, ennen kuin hän pystyi auttamaan pakko-oireisesta häiriöstä kärsivää tytärtään. Hän saattoi jäädä kiinni ajatukseen, että joku oli hänelle vihainen. Päivästä selviytyminen oli usein suuri haaste.
Äiti kertoo, että 25-vuotiaana hänellä diagnosoitiin pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireinen häiriö viittaa tilaan, jossa ihmisen mielen valtaavat ei-toivotut ajatukset ja pelot, jotka aiheuttavat pakonomaisesti toistuvia, arkielämää häiritseviä toimintoja. Äiti kertoo, ettei hän aikoinaan hoitanut omaa pakko-oireista häiriötään muutoin kuin muutamalla terapiasessiolla, rauhoittavalla lääkityksellä ja ongelman kieltämisellä.
Vasta kun hänen tyttärensä kuusivuotiaana alkoi käydä terapiassa hoitamassa omia pakko-oireisen häiriön oireitaan, äiti kertoo alkaneessa toden teolla ymmärtämään myös omaa tilannettaan. Hän ymmärsi, että voidakseen parhaiten auttaa lastaan, hänen täytyi myös hyväksyä oma pakko-oireinen häiriönsä.
Oikeanlaiset työkalut auttavat käsittelemään ahdistavia ajatuksia
Äidin kuunnellessa, kuinka terapeutti kuvaili hänen lapselleen aivotoimintaa sellaisin termein, jotka kuusivuotias voi ymmärtää, oli se tietynlainen “ahaa-elämys” myös äidille. Äiti oivalsi aina ajatelleensa, että hänessä on jotain vikaa. Hän oli ajatellut, että jotain täytyy “korjata” hänen aivoissaan sen sijaan, että hän olisi hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Hän ymmärsi, että pyrkiessään auttamaan tytärtään ymmärtämään pakko-oireista häiriötään, prosessi auttoi häntä myös ymmärtämään itseään paremmin.
Tytär oppi rentoutumiskeinoja esimerkiksi oikeanlaisen hengittämisen avulla. Lapselle oli helpottavaa kuulla, että on mahdollista selviytyä ahdistavasta tunteesta sen sijaan, että se jää päälle koko päiväksi. Terapeutti kuvaili tyttärelle, että ajatukset ovat kuin ilmapalloja, joiden on tarkoitus ajelehtia taivaalla. Pakko-oireinen häiriö tai ahdistus saa ihmisen vetämään pallot välillä alas taivaalta, jotta voimme tutkia niitä tarkemmin. Ja sitten yllättäen emme voikaan lopettaa toimintoa. Tytär harjoitteli päästämään irti ilmapalloista, kun ahdistus valtasi mielen. Äiti kuvaili liikuttuneena, kuinka hän saattoi nähdä tyttärensä avaavan pienen kätensä monta kertaa päivässä, ikään kuin hän todella olisi päästänyt ilmapallon takaisin taivaalle.
Äiti kuvailee, kuinka tämänkaltaiset metodit olivat hänelle itselleen täysin uusia. Hän koki hyötyvänsä paljon, kun tällä tavoin sai itsekin välineitä oman pakko-oireisen häiriönsä hoitoon. Tänä päivänä hänen on paljon helpompaa hallita omia oireitaan ja hän toivoo, että esimerkillään hän pystyy auttamaan lastaan näkemään, että oireiden kanssa pystyy elämään hyvää elämää.
Lähde: Parents
Teksti: Sonja
