Tuntuuko, että olet väsynyt kohtaamaan lapsesi raivokohtauksia? Sen sijaan, että pyrkisit selvittämään asioita hänen kanssaan, koet houkutusta antaa asian olla? Vanhempien on tärkeää muistaa, että lapsen tai nuoren ongelmakäyttäytyminen ei häviä sillä, että siihen ei reagoi.
Viha, kuten kaikki muutkin tunteet kuuluvat elämään. Nuorena tunteitaan ei vielä hallitse hyvin ja siksi vihan tunne voi johtaa nuorella ei-toivottuun käytökseen. Jos vanhempi viestittää lapselle omalla käytöksellään, ettei hän välitä tämän käytöksestä, voi lapselle syntyä tunne, että raivokohtaukset ovat hyväksyttyjä ja hän saattaa jatkaa samaan tyyliin myös aikuisena.
Lapsesta tuntuu haastavassa tilanteessa yhtä turhauttavalta kuin aikuisestakin
Tiedämme miten vaikeaa tunteiden hallinta on aikuiselle. Ei ole ihme, että lapsen on vaikea hallita omia tunteitaan. Kun lapsi kasvaa, tunteiden hallinta muuttuu helpommaksi. Tähän vaikuttaa se, kun lapsi oppii, ettei raivokas reaktio saa aikaan hänen haluamaansa lopputulosta.
Pienen lapsen kohdalla tehokkain tapa päästä nopeasti uhmavaiheen yli, on järjestelmällisesti olla myöntymättä lapsen tahtoon hänen ollessaan aggressiivinen. Jos vanhempi tekee myönnytyksiä, lapsi oppii nopeasti saamaan raivolla tahtonsa läpi.
Tämän seurauksena lapsi alkaa käyttää raivoaan järjestelmällisesti ja laskelmoidusti saadakseen sen, mitä haluaa. Saattaa ulkoisesti näyttää, että lapsi olisi hallitsemattoman raivon vallassa, mutta itseasiassa lapsi käyttää vihaa työkaluna saadakseen vanhemmasta yliotteen. Alkamalla huutaa lapsi huomaa, että pian hänen käteensä ilmestyy haluamansa suklaapatukka, tai hän kuulee lupauksen, ettei huonetta tarvitsekaan siivota. Tällaiset myönnytykset ovat erityisen vaarallisia.
Uhmakasta käytöstä ei saa loppumaan, ellei lapselle näytä, ettei raivoreaktiolla saa mitä hän haluaa. Uhmakas käytösmalli on kehittynyt lapselle pitkän ajan seurauksena, eikä sitä pysty muuttamaan yhdessä yössä. Sen sijaan kärsivällisellä suhtautumisella on mahdollista näyttää, ettei raivo ole tehokas työkalu oman agendan ajamiseen.
Vanhemman voi olla vaikea aluksi olla antamatta periksi lapsen raivostuessa, jos hän on siihen aiemmin tottunut. Kannattaa etukäteen suunnitella, kuinka toimia raivokohtauksen paukahtaessa päälle.
Lapsen kanssa kannattaa puhua asiasta raivokohtauksen jälkeen
Keskustelemalla asiasta jälkeenpäin lapsi oppii tärkeitä asioita tunteiden hallinnasta, joita hänen ei ole mahdollista oppia raivon vallassa ollessaan. Lapselle voi sanoa ymmärtävänsä raivon, mutta lapsen käytös itseasiassa saa hänet vain ongelmiin. Lapselta voi kysyä, kuinka hän käyttäytyisi toisin, jos tilanne tulisi uudestaan vastaan. Tällaisten keskustelujen ansiosta lapselle jää mieleen oikea toimintatapa, jolloin hän pystyy paremmin hillitsemään itseään.
Lähde ja lisätietoa: Empowering Parents
Teksti: Sonja
