Isovanhemman muistisairaus voi hiipiä yllättäen
Joskus isovanhemman muistisairaus voi olla kehittynyt jo pitkälle, ennen kuin vanhempi tulee ajatelleeksi, ettei enää ole turvallista jättää lapsia isovanhemman kanssa.
Muistisairaudet ovat yleisiä ikääntyneiden keskuudessa. Monissa perheissä tiedetään joku läheinen, joka on sairastunut muistisairauteen. Usein sairastunut saattaa olla oma vanhempi tai isovanhempi.
Muistisairaus alkaa hiljalleen, eikä varhaisimpia merkkejä välttämättä huomaa, varsinkin jos ihmistä tapaa harvemmin. Joskus saattaa kulua pitkään taudin ensioireiden ilmaantumisesta, ennen kuin läheiset tiedostavat ihmisen muuttuneen. Joskus vasta vaaratilanne tai onnettomuus havahduttaa läheiset siihen, että sairastunut kaipaa konkreettista apua ja hoitoa.
Jos ikääntynyt isovanhempi osallistuu lapsenlapsien hoitoon, kannattaa pitää tuntosarvet tarkkoina sen suhteen, kuinka ikäihminen voi. Toisinaan ihminen saattaa vaikuttaa täysin terveeltä, mutta hänen aivonsa eivät välttämättä enää toimi samoin kuin aiemmin. Sairauden oireet voivat aaltoilla siten, että henkilö pystyy pitämään yllä normaalia ulkokuorta, mutta mikäli hänen seurassaan viettää pidempään, saattaa havaita epäloogisuutta hänen käytöksessään.
Kiireisen lapsiarjen keskellä saattaa houkutus joskus olla suuri siihen, että käy nopeasti tiputtamassa lapset isovanhemmalle, minkä jälkeen vanhempi lähtee töihinsä tai muihin tärkeisiin toimiinsa. Illalla saatetaan pikaisesti noutaa lapset ovelta vaihtaen muutaman nopean kuulumisen isovanhemman kanssa. Tällöin muistisairaus ei paljastu niin nopeasti. Isovanhemman kanssa kannattaa viettää aikaa säännöllisesti myös muutoin kuin vain tuomalla lapset hänen hoitoonsa ja hakemalla lapset. Näin hänen todellisesta voinnistaan pysyy parhaiten kärryillä. Ajanvietto yhdessä ikääntyvän läheisen kanssa on toki tärkeää myös muista syistä.
Varsinkin jos isovanhempi hoitaa hyvin pieniä lapsia, lasten turvallisuuden takia on hyvä säännöllisesti käydä rauhassa isovanhemman luona juttelemassa asioista, joiden avulla voi päätellä, onko hän kykenevä ottamaan vastuulleen pienten lasten hoitoa. Isovanhemmalta voi kysyä, kuinka hän toimisi erilaisissa hätätilanteissa. Jos lapsi loukkaantuu vakavasti leikeissään, isovanhemmalta voi kysyä, kuinka hän toimisi. Jos tässä vaiheessa havaitaan pienintäkään epäröintiä siinä, mikä olisi looginen toimintatapa, kannattaa jatkaa kyselyä ja tarvittaessa pyytää läheistä käymään lääkärissä.
Muistisairaalla ei usein ole sairauden tuntoa
Sairauden tunnottomuuden takia muistisairauteen sairastunutta läheistä on usein vaikea saada hoidon pariin, ennen kuin tila on jo kehittynyt pitkälle. Jos suhde läheiseen on hyvä ja luottamuksellinen, saattaa olla helpompi suostutella hänet käymään lääkärintarkastuksessa. Tällaisissa asioissa vaaditaan tarkkaa psykologista silmää, jottei tahtomattaan loukkaa toista. Lasten turvallisuus on kuitenkin etusijalla.
Terveyskirjaston sivuilta voi lukea lisää siitä, kuinka muistisairasta läheistään voi tukea.
Teksti: Sonja
