Eräs vanhemmuuden suurimmista haasteista ja samalla myös tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lasta hallitsemaan negatiivisia tunteitaan. Ilman tätä taitoa lapsen on hyvin vaikea selvitä yhteiskunnassa. Jos kaikki ihmiset antaisivat periksi tunteilleen yrittämättä hallita itseään tilanteissa, joissa se on tarpeen, yhteiskunta vajoaisi nopeasti kaaokseen. Kuinka lasta voi opettaa käsittelemään pettymyksen tunteitaan?
Pettymyksen tunne ei tunnu kivalta. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Jos on odottanut jotain tapahtuvaksi ja yhtäkkiä selviää, ettei se toteudukaan, on pettymys käsinkosketeltavaa. Kun tiedämme, miten voimakas pettymyksen tunne voi olla, ei ole ihme, että pieni lapsi ei moista tunnetta pysty hallitsemaan. Sen sijaan tunteet ottavat vallan ja lapsi saa raivokohtauksen.
Kun vanhempi tunnistaa omat tunteensa, on helpompi opettaa lastakin tunnistamaan omansa
Vanhempi voi parhaiten auttaa lastaan oppimaan tunnehallintaa, jos hän on itsekin sitä harjoitellut. Kun vanhemman pinna palaa, kannattaa pysähtyä tunnustelemaan, minkälaisista tunteista on kyse. Tuntuuko raivo vatsassa, päässä, vai kehossa kokonaisvaltaisesti? Onko kyseessä turhautuminen, vai kenties pelko siitä, ettei ehdi tärkeään tapaamiseen, kun lapsi heittäytyy lattialle ja kieltäytyy pukemasta?
Suuttumisesta on harvoin merkittävää hyötyä. Jos pitäisi päästä lähtemään ovesta kymmenessä minuutissa ja lapsi huutaa maassa ulkovaatteet levällä ympärillään, tilanne voi pitkittyä, jos vanhempikin menettää malttinsa. Lisäksi vanhemmalla on usein jälkeenpäin paha mieli maltin menetyksestä.
Omien tunteiden hallitsemista voi helpottaa, jos tiedostaa oman ärtymyksen johtuvan esimerkiksi pelosta, että myöhästyy lapsen kiukunpuuskan takia. Tällöin voi muistuttaa itseään, että vaikka niin kävisikin, myöhästyminen ei ole maailmanloppu. Kaikki ymmärtävät, että yllättäviä tilanteita voi tulla eteen pienen lapsen kanssa.
Lapsella ei vielä ole käytössään työkaluja, joiden avulla hänen on mahdollista hallita tunteitaan. Jos vanhempi ei osaa itsekään näitä työkaluja käyttää, hänen on vaikea opettaa niiden käyttöä lapselleen.
Tärkeintä on, ettei antaudu raivon vietäväksi
Jos vanhempi menettää malttinsa ja huutaa, lapsi voi mennä kokonaan lukkoon. Lapsi saattaa ajatella, että raivostuessa pitää “voittaa” taistelu. Tällöin hän saattaa käyttää samanlaista taktiikkaa itsekin aikuisena menettäessään hermonsa.
Vanhempi voi suuttumisen sijaan rauhallisesti sanoa lapselle ymmärtävänsä, että lasta harmittaa hirvittävästi. Lapselta voi myös kysyä, missä kohtaa kehoa harmitus tuntuu eniten. Tuntuuko se vatsassa, ehkä varpaissa, vai ehkä päässä? Tuntuuko harmitus kovalta kiveltä, vaiko raapivalta oksalta? Näin lasta voi johdatella kuvailemaan tunnetta ja rohkaista häntä pysähtymään ja tarkkailemaan oloaan. Jo se, että hiljentyy tarkkailemaan tunnetilaansa, voi rauhoittaa tunteen terävintä paloa. Jos lapsi oppii tämän taidon nuorena, siitä on hänelle paljon hyötyä aikuisena.
Lähde: Parents
Teksti: Sonja