Lapsen kastaminen kirkkoon – Miksi tai miksi ei?

grayscale photo of woman hugging baby
Kuva: Isaac Quesada

Vaikka vanhemmat eivät itse olisi uskonnollisia, he voivat haluta kastaa lapsensa kirkossa. Tähän päätökseen vaikuttaa moni asia. Myös vanhempien suhtautuminen uskonnon opetukseen koulussa vaihtelee paljon.

Monesti vanhemmilla on oma selkeä näkemys uskonnosta, mikä vaikuttaa heidän päätökseensä kastaa lapsi tai jättää hänet kastamatta. Jos itse kokee, että kirkko instituutiona on vieras eikä halua olla osallisena siinä, on luonnollista jättää lapsensa kastamatta. Samoin jos on kallellaan toiseen suuntaan ja kokee uskonnon, kirkon ja näihin liittyvät asiat itselleen tärkeiksi, on vanhemmille usein sanomattakin selvää, että lapsi kastetaan ja hän osallistuu koulussa perinteisille uskonnontunneille.

Aiemmin kirkkoon kuuluminen otettiin itsestäänselvyytenä

Kirkkoon kuulumista ei aiemmin kyseenalaistettu, vaan sen sijaan saatettiin häpeillä, jos mielessä kävi ajatuksia kirkosta eroamisesta. Vanhempien sukulaisten mielipide ja halu olla pahoittamatta heidän mieltään saattoivat pitää vastahakoisemmatkin ihmiset kirkon kirjoilla.

Nykyään maailma on muuttunut ja ihmiset uskaltavat toimia eri tavoilla pelkäämättä, että tulevat leimatuksi yhteiskunnan silmissä. Moni, joka ei koe minkäänlaista läheisyyttä uskonnollisiin asioihin, kokeekin usein kirkkoon kuulumisen turhana ja siksi päätyy eroamaan kirkosta. Siinä vaiheessa, kun alkaa miettimään, haluaako oman lapsensa kastettavan, pohdintoihin voi vaikuttaa myös se, onko itse tullut kastetuksi kirkossa. Moni nykyvanhemmista on kastettu ja kenties tästä syystä tuntuu luontevalta ajatus, että omakin lapsi kastetaan, vaikkei itse olisikaan voimakkaan uskonnollinen.

Vaikkei vanhempi kokisikaan kirkkoa läheiseksi itselleen uskonnollisessa mielessä, on kyseessä kuitenkin kulttuurimielessä niin tärkeä asia, että vanhempi tästä syystä päättää kastaa lapsensa. Vanhempi saattaa myös ajatella, että haluaa kuulua kirkkoon tukeakseen kirkon tekemää työtä esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi sen sijaan, että kuulumisen syy olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Nykymaailmassa, jossa suurin osa ihmisistä uskoo johonkin ja antaa uskonsa vaikuttaa päätöksiinsä, vanhempi voi ajatella, että lapselle on etua, kun hän ymmärtää, mistä uskonnossa on kyse ja kuinka sellaisten ihmisten mieli toimii, jotka ovat voimakkaasti uskovaisia.

Uskonnon “tuputus” voi tuntua ahdistavalta

Jotkut vanhemmat eivät halua lapsensa käyvän koulussa uskonnontunneilla siksi, ettei hänelle tuputeta puoliväkisin uskonnollista ajattelua. Kun katsoo suomalaisia, ei tilanne kuitenkaan näyttäisi olevan se, että kaikki perinteiseen uskonnon opetukseen osallistuvat lapset olisivat uskonnon tuntien seurauksena tulleet voimakkaan uskonnolliseksi. Koulussa tapahtuva uskonnon opetus ei siis tunnu “aivopesevän” lasta ryhtymään uskovaiseksi.

Tämä on toki hyvin herkkä aihe, joka saattaa nostattaa voimakkaita tunteita. Laittaisitko sinä lapsesi perinteiseen uskonnon opetukseen, ellet itse koe itseäsi uskovaiseksi sanan siinä merkityksessä, mitä yleensä ajatellaan?

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.