Ovatko kiipeilypuut ja puumajat jääneet jo historiaan?
Monissa pihoissa näkee kesällä trampoliineja, mutta harvemmin enää törmää puumajoihin ja kiipeilypuihin. Pelottaako vanhempia lasten turvallisuus vai onko aika yksinkertaisesti ajanut ohitse näistä klassikoista? Ovatko nämä jääneet historiaan?
Tehdessäni kävelylenkin hiukan kauemmas omilta kulmilta kuljin talon ohi, jonka pihassa oli kerrassaan ihana puuhun rakennettu maja ja sen vieressä aidolta kiipeilypuulta näyttävä puu. Tämä sai minut pohtimaan haikeana, ovatko puumajat ja kiipeilypuut jääneet lopullisesti historiaan.
Kiipeilypuussa on tunnelmaa
Muistan kuinka isovanhempieni pihassa oli suuri puu, jonka alimmat oksat olivat maan tasalla. Puu oli selvästi aika vanha, mutta oksien päällä pystyi seisomaan ilman, että ne katkesivat. Puuhun pääsi kiipeämään varsin korkealle.
Muistan, kuinka ihanaa oli kiipeillä puussa sisarusteni kanssa. Vanhemmat olivat vieressä turvana, jos jalka olisi sattunut lipeämään. Yksin puuhun ei saanut mennä, mutta muistan kuinka salaa livahdin joskus kiipeilemään myös ilman vanhempien läsnäoloa. Tänä päivänä olen onnellinen, ettei mitään tapahtunut enkä tipahtanut alas kenties jalkani katkaisten.
Muistan miten hienolta tuntui, kun pystyi nousemaan muutaman metrin matkan maan pinnalta ja näkemään, miltä maailma näytti lehtien välistä katsottuna “korkealta” näköalapaikalta. Samaan aikaan aurinko paistoi, linnut lauloivat ja taivaan sinisyys lähes häikäisi silmiä. Mielikuva on edelleen vahvana muistissa.
Välillä mietin, syntyykö nykylapsille samanlaisia voimakkaita muistoja, jos he viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa älylaitteiden äärellä. Toisaalta ehkä perheissä, joissa on trampoliini, sitä myös käytetään, jolloin tulee liikuttua ainakin se pieni hetki. Toisaalta useimmiten kun ohitan trampoliinitalon, hyppijöitä ei ole näkyvissä.
Onko puiston kiipeilyteline kiipeilypuun veroinen, vai jopa parempi?
Lapset pääsevät kyllä kiipeilemään esimerkiksi leikkipuistojen kiipeilytelineissä, mikä on tärkeää motoriselle kehitykselle. Kiipeilyteline voi olla jopa jännittävämpi kuin kiipeilypuu, siihen saa rakennettua reittejä, joita puussa ei ole. Ehkä omat muistoni värittävät mielipidettäni, mutta silti tuntuu, että aidossa kiipeilypuussa on jotain sellaista taikaa, mitä tavallisessa laudoista rakennetussa kiipeilytelineessä ei ole. Tuntuu erilaiselta katsella maailmaa aitojen oksien ja lehtien tai havuneulasten läpi, kuin telineen köysien lomasta.
Puumajaa on myös vaikea verrata leikkipuistossa olevaan leikkimökkiin. Puumaja voi toisaalta olla lapselle vaarallinen, jos hän menee sinne yksin ja tipahtaa maahan. Kaikkia menneiden aikojen leikkejä ja leikkivälineitä ei toki pidä tuoda nykyaikaan. En ole aivan varma siitä, miten puumajan ja kiipeilypuun suhteen on: ovatko ne nykylapsille liian vaarallisia, vai olisiko nykylapsistakin yhtä ihanaa päästä niiden avulla läheisempään kontaktiin luonnon kanssa?
Mitä mieltä sinä olet, onko kiipeilypuiden ja puumajojen aika jäänyt jo historiaan, vai voisivatko ne yhä tarjota lapsille ikimuistoisia kokemuksia?
