Lapset oppivat usein erilaisten asioiden pelon vanhemmiltaan. Jos vanhempi pelkää hämähäkkejä, hän saattaa reagoida voimakkaasti hämähäkin nähdessään. Kun vanhempi säpsähtää tai kirkaisee lapsen ollessa lähellä, lapsikin säikähtää vanhemman reaktiota. Näin lapsi oppii jo pienestä pitäen että hämähäkki, jota vanhempi on pelästynyt, on jotain pelottavaa, jota täytyy välttää kaikin keinoin.
Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita. Hämähäkit, ampiaiset, hiiret… jokaiselle löytyy oma “inhokki”. Toisten kohdalla pelottavin asia ei ehkä ole elollinen olento, vaan sen sijaan esimerkiksi korkeat paikat tai vaikkapa home ruuassa saattaa saada kauhun väristykset kulkemaan pitkin selkäpiitä. Muiden ihmisten saattaa joskus olla vaikeaa ymmärtää, miksi joku kokee jonkin arkipäiväiseltä tuntuvan asian pelottavana. Pelot voivat juontaa juurensa jo lapsuudesta ja joskus ne saattavat olla voimakkaasti elämää rajoittavia.
Vanhempi voi tarkoittamattaan siirtää omia pelkojaan lapselleen
Lapset seuraavat vanhempia tarkasti ja ottavat oppia heidän käytöksestään. Evolutiivisesti ajatellen tämä on toki erinomainen tapa siirtää arvokasta tietoa seuraavalle sukupolvelle. Lapsi ei pärjäisi aikuisten maailmassa, ellei hän oppisi vanhemmiltaan ja muilta ympärillä olevilta aikuisilta tärkeitä taitoja. Usein vanhemmat kuitenkin unohtavat, että samalla kun lapsi oppii hyödyllisiä taitoja, hän saattaa myös omaksua ei-toivottuja asioita.
On toki ymmärrettävää, että vanhemman on luultavasti hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, hallita omia pelkotilojaan siten, että hän ei hätkähdä esimerkiksi nähdessään hämähäkin. Lapselle voi kuitenkin selittää, että vaikka vanhempi pelästyi, hämähäkissä ei silti ole mitään pelättävää. Asian voi jopa lyödä leikiksi ja vanhempi voi todeta, että onpa hassua, että hän hätkähti noin pientä hämähäkkiä. Jos lapsi on jo hiukan vanhempi, hänelle voi selittää yksityiskohtaisemmin, että ihmiset välillä saattavat säikähtää asioita, vaikka niissä ei olekaan mitään pelättävää.
Vanhemmille ei aina tule mieleen sanoa ääneen tällaisia pieniä asioita, jotka ovat kuitenkin lapsen kehityksen kannalta hyvin tärkeitä. Jos oma hämähäkkipelko on todella voimakas, voi olla, että vanhempi jopa toivoo, että lapsikin varoisi hämähäkkejä. Ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtää omaa pelkoaa lapselle, ellei pelon kohde ole sellainen, että se on selvästi vaarallinen. Moni esimerkiksi pelkää käärmeitä ja on toki tervettä varovaisuutta, että lapsi ei koske käärmeeseen, koska se voi purra. Käärmeissä itsessään ei kuitenkaan ole mitään sellaista, että niitä pitäisi pelätä ja jopa vihata, vaan päinvastoin lapselle voi opettaa, että ne ovat osa luontoa samalla lailla kuin muutkin eläimet. Tällä lailla pienillä sanoilla ja lauseilla vanhemman on mahdollista vaikuttaa siihen, millaisia asioita lapsi pelkää tai on pelkäämättä vanhempana.
Teksti: Sonja
