”Jos vielä jatkat kiukuttelua, vien lempilelusi jäähylle viikoksi”. Kuulostaako tutulta? Kun lapsi kiukuttelee, vanhemmat saattavat käyttää nopeinta ratkaisua ongelmaan, ja pelottelevat lasta kiukuttelun seurauksista. Kasvatustyyli voi kuitenkin olla lapsen kehitykselle jopa haitaksi.
Jokainen vanhempi menettää joskus hermonsa kiukuttelevan lapsen kanssa. Hermostumisesta seuraava huono omatunto on myös tuttua lähes jokaiselle. Vanhempi voi miettiä jälkikäteen, onko lapsen luottamus häntä kohtaan heikentynyt. On ymmärrettävää, että vanhempi kokee tällaisia tunteita, mutta on tärkeää muistaa olla itselleen armollinen.
Jokainen vanhempi menettää joskus malttinsa, eivätkä lapset sen tähden lakkaa luottamasta vanhempaan. Jos havaitsee itsessään taipumusta sortua pelottelutaktiikoihin, kannattaa pysähtyä miettimään, kuinka voisi opetella hallitsemaan itsensä tilanteissa paremmin siten, ettei pelotteluun olisi tarvetta.
Aina vanhempi ei itse tunnista, että hänen kasvatusmetodinsa perustuvat liiallisesti pelkoon. Jos käytössä on liian usein ja herkästi tapahtuva uhkaaminen jäähyllä, tärkeän lelun menetyksellä, tai jopa fyysisellä väkivallalla, kyseessä on pelon avulla kasvattaminen.
Taustalla vanhemman huoli
Pelolla kasvattavan vanhemman motivaattorina on usein huoli lapsen hyvinvoinnista. Joskus vanhempi ei anna lapsen viettää aikaa ulkona ystäviensä kanssa, koska hän pelkää lapsen joutuvan vaaraan. Vanhempi pyrkii uhkailulla kontrolloimaan lasta pysymään kotona silloinkin, kun vanhempi itse ei ole paikalla. Vanhempi voi pyrkiä myös kontrolloimaan lapsen pukeutumista peläten kiusatuksi joutumista.
Kontrollointi estää lasta oppimasta virheistään
Jos vanhempi jatkuvasti ylisuojelee lastaan, lapsella ei ole mahdollisuutta oppia virheistään. Jossakin vaiheessa vanhemman on pakko lopettaa suojelunsa, jolloin lapsi on omillaan. Tällöin lapsi voi olla hyvin haavoittuvainen vastoinkäymisten osuessa kohdalle.
Lapsi voi pelätä itsenäisten päätösten tekoa, mikäli vanhempi on aina päättänyt asiat hänen puolestaan. Tämä saattaa johtaa vaikeuksiin itsetunnon, ystävyys- ja seurustelusuhteiden ja mielenterveyden kanssa. Lapsi saattaa myös olla kyvytön arvioimaan riskejä ja voi siksi joutua pulaan aikuisuuden kynnyksellä tai aikuisena.
Lapsi saattaa myös ryhtyä kapinoimaan vanhempansa määräysvaltaa vastaan. Tämä voi johtaa siihen, että lapsen ja vanhemman välinen luottamus vähenee. Kontrolloinnin sijaan lasta kannattaakin opastaa positiivisella asenteella, kannustaen ja neuvoen. Rajat voi asettaa myös ilman uhkailua.
Jos lapsi on tyytymätön, häntä kannattaa kuunnella ja ilmaista, että vanhempi ei ole välinpitämätön hänen tunteilleen. Näin vanhemman ja lapsen välillä säilyy luottamus, vaikka aina ei oltaisi samaa mieltä.
Lähde: PsychCentral
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja