Miten suhtautua lapsen kiukkuun julkisella paikalla?
Mitä vanhempi voi tehdä, jos lapsi saa massiivisen kiukkukohtauksen kauppareissulla tai muussa tilanteessa, jossa ympärillä on muita ihmisiä?
Jokainen vanhempi ymmärtää, ettei lapsen kiukuttelu kerro vanhemman kasvatustaidoista. Nolouden tunnetta voi olla vaikea estää ajatellessaan muiden suhtautuvan tuomitsevasti, kun “vanhempi ei pysty kontrolloimaan jälkikasvuaan.” Lapsen elämään kuuluvat kiukuttelukohtaukset, eikä niissä ole mitään hävettävää.
Jos vanhempi nolostuu, hän voi kokea olonsa myös ärtyneemmäksi ja menettää malttinsa. Hermostuminen on hyvin inhimillinen tunne, eikä vanhemman tulisi soimata itseään siitä. Ympärillä olevien ihmisten mielipiteet voi myös jättää huomiotta. Ulkopuolisten mielipiteillä ei ole merkitystä.
Pyri selvittämään lapsen kiukun syy
Sen sijaan, että pohtii mitä muut ihmiset ajattelevat, kannattaa suunnata huomio lapseen. Pyri ymmärtämään, mistä lapsen raivo kumpuaa. Onko lapsi kenties nälkäinen tai väsynyt? Ärsyttääkö häntä, kun hän ei saanut kaupasta toivomaansa lelua? Harvoin lapsi kiukuttelee ilman mitään syytä. Kun raivon syy on tiedossa, tilanteen käsittely on helpompaa.
Jos lapsi huutaa ja riehuu julkisella paikalla, koska ei saa haluamaansa, vanhemman kannattaa toimia johdonmukaisesti kuin hän toimisi kotonakin. Lapselle voi todeta rauhallisella äänellä, että vanhempi kyllä ymmärtää lapsen ärtymyksen tunteen. Lapsen vierellä voi olla lohtuna ja tukena samoin kuin kotioloissakin. Ei kuitenkaan kannata antaa periksi lapsen vaatimuksille vain siksi, että pääsisi nopeasti pois vanhemman kannalta nolosta tilanteesta.
Kun lapsi huomaa, että kiukuttelu ei saakaan aikaan sellaisia reaktioita kuin hän toivoo, hän saattaa lopettaa nopeammin huutamisen. Sen sijaan jos vanhempi itsekin menettää tilanteessa malttinsa, lapsi saattaa kokea, että hän on “onnistunut tavoitteessaan” saada aikaan reaktio aikuisessa. Tämä saattaa kannustaa häntä jatkossakin toimimaan samalla tavalla, jos hän haluaa esimerkiksi kaupasta jotakin.
On ymmärrettävää, että vanhemman kärsivällisyys ei aina riitä käsittelemään tilannetta rauhallisesti, varsinkin jos lapsen raivokohtauksen iskiessä on kiire jonnekin. Ympärillä olevien ihmisten katseet saattavat myös ahdistaa niin paljon, että tilanteesta haluaa vain pois. Johdonmukainen suhtautuminen lapsen käyttäytymiseen auttaa kuitenkin pitkällä tähtäimellä vähentämään hänen kiukunpuuskiaan. Siksi kannattaa vetää henkeä ja yrittää suhtautua rauhallisesti, vaikka ärtymys kuplisi mielessä.
Vanhemman on tärkeä muistaaa, ettei hänen tarvitse hävetä, jos lapsi huutaa ja raivoaa julkisella paikalla. Jokainen ympärillä oleva ihminen ymmärtää varmasti tilanteen. Muiden ihmisten mielipiteistä ei tarvitse välittää, sillä he eivät ole osa omaa jokapäiväistä elämää. Ulkomaailman voi sulkea ulkopuolelle ja voi keskittyä vain lapseen, samoin kuin vanhempi toimisi kotonakin.
Teksti: Sonja
