Lasten ylipaino on yleisempää tietyillä asuinalueilla
Suomen aikuisväestöstä noin puolet on ylipainoisia tai lihavia. Ylipainoa todetaan yhä useammin myös lapsilla ja nuorilla, mutta heidän kohdalla on havaittavissa selviä alueellisia eroja.
Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleisempiä maaseutumaisilla asuinalueilla kuin kaupunkimaisilla alueilla, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreesta tutkimuksesta. Tulokset perustuvat yli puolen miljoonan 2-16-vuotiaan vuonna 2019 mitattuihin paino- ja pituustietoihin, jotka on otettu neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa.
Alueiden väliset erot ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä olivat pojilla suurempia kuin tytöillä ja lisäksi kouluikäisillä suurempia kuin alle kouluikäisillä. Alueiden väliset erot olivat kaikista suurimpia alakouluikäisillä lapsilla.
Alakouluikäisillä pojilla ylipaino oli 10 prosenttia (36 % vs. 26 %) ja lihavuus 7 prosenttia (14 % vs. 7 %) yleisempää harvaan asutulla maaseudulla kuin kaupunkialueella. Alakouluikäisillä tytöillä ylipaino oli 8 prosenttia (24 % vs. 16 %) ja lihavuus 3 prosenttia (6 % vs. 3 %) yleisempää ydinmaaseudulla kuin kaupunkialueilla.
“Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia kaupunkien ja maaseudun eroista. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme ensimmäistä kertaa alueiden välisiä eroja luokituksella, mikä kuvaa asuinalueiden ominaispiirteitä tarkemmin kuin perinteinen kuntarajoihin perustuva kaupunki-maaseutuluokitus”, erikoistutkija Maaret Vuorenmaa THL:stä kertoo tiedotteessa.
Lasten ja nuorten asuinaluetta tarkasteltiin Suomen ympäristökeskuksen seitsemänluokkaisen kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaisesti. Luokitus on riippumaton kuntarajoista ja huomioi myös kuntien sisäiset alue-erot.
Erojen tasoitusta varhaiskasvatuksen ja koulujen avulla
Alueellisia eroja selittävät esimerkiksi väestön koulutus- ja tuloerot sekä mahdollisuudet terveyttä edistäviin ruoka- ja elintapavalintoihin. Maaseudulla etäisyydet kodin ja koulun tai harrastusten välillä ovat usein pitkiä, mikä vähentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia liikkua itsenäisesti kävellen tai pyörällä. Lisäksi pitkät etäisyydet vaikuttavat myös vapaa-ajan määrään.
THL kertoo, että perhetaustasta tai asuinalueesta johtuvia eroja ruoka- ja liikuntatottumuksissa voidaan tasoittaa varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Ravitsemussuositusten mukainen ruoka ja ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa sekä koulussa edistävät lasten ja nuorten terveyttä ja hyvää ravitsemusta. Liikunnallisuutta puolestaan voidaan kehittää lisäämällä päiväkoti- ja koulupäivään liikuntaa, liikunnallisia leikkejä ja järjestämällä harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteyteen.
Harrastustoiminnan kehittämisessä ja järjestämisessä on huomioitava myös koulukuljetuksella kulkevat lapset ja nuoret. Myös järjestöillä on merkittävä rooli terveiden elintapojen edistämisessä, koska ne tarjoavat monilla alueilla lapsille, nuorille ja lapsiperheille monipuolista kerho- ja harrastustoimintaa.
“Vaikka tutkimuksessa havaittiin alue-eroja lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä, lasten terveen kasvun ja terveyttä edistävien elintapojen tukemiseksi tarvitaan toimia koko maassa”, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Mäki kommentoi.
“Yksittäiset toimet eivät riitä, vaan tarvitaan laajaa yhteistyötä, toimia yhteiskunnan eri sektoreilla sekä poliittisia päätöksiä. Tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten elinympäristöä niin, että se tukee ja helpottaa terveyttä edistäviä valintoja”, hän korostaa.
Teksti: Miia
