Kun katsoo aikuisten menoa, joidenkin kohdalla tuntuu uskomattomalta, että ikää on kertynyt jo useampia kymmeniä vuosia. Toisaalta taas jotkut teini-ikäiset vaikuttavat kypsemmiltä kuin useimmat aikuiset. Ikä tuntuu todellakin olevan vain numero, eikä se välttämättä kerro mitään ihmisen viisaudesta tai muista ominaisuuksista.
Elämänkokemus tuo mukanaan näkemystä ja ymmärrystä maailman asioista. Silti vaikuttaa siltä, ettei ikä yksin pysty selittämään, miksi tietyt ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla. Joskus aikuinen saattaa käyttäytyä yhtä ääliömäisesti kuin tunteidensa vietävänä oleva teini. Toisinaan taas vastuullisen teinin käytöstä seuratessa ei voi kuin ihmetellä, miten on mahdollista, että nuori ihminen pystyy näkemään asiat niin selkeän aikuismaisesti.
Ihmisiä arvioidaan usein iän perusteella
Nuorempana helposti ajattelee iän tuovan automaattisesti lisää ymmärrystä ja viisautta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin ymmärtää, ettei ikä ole minkäänlainen tae ihmisen fiksuudesta. Päinvastoin, joskus on uskomatonta, kuinka lapsellisesti aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä.
Jos ihminen voimakkaasti haluaa itselleen jotakin, häneltä saattavat kadota sosiaaliset jarrut joskus kokonaan. Hyvä esimerkki on tilanne, jossa ihminen ihastuu voimakkaasti toiseen ollessaan vielä suhteessa toisen kanssa. Ihastumisen tunne voi olla niin voimakas, että se kirjaimellisesti sumentaa järjen. Tässä vaiheessa voi käydä niin, että muiden läheisten hyvinvointi unohtuu kokonaan, kun huomio suuntautuu vain omien mielihalujen toteuttamiseen.
On ymmärrettävää, että ihastumisen kaltainen voimakas tunnemyrsky voi peittää alleen järjen äänen, vaikka ihminen toimisikin elämässään fiksusti. Jos näin sattuu käymään kerran, tämä ei automaattisesti tarkoita, että ihminen toimisi elämässään aina hölmösti. Olennaisinta on kyky oppia virheistään.
Jos aikuinen ihminen toistaa samaa virhettä jatkuvasti, voi hyvällä syyllä todeta, ettei ihminen ole juurikaan kehittynyt iästään huolimatta. Sen sijaan jos ihminen tekee virheen kerran ja oppii siitä eikä enää toista virhettä, voi pitää päätään pystyssä tietäen, että on toiminut niin hyvin kuin pystyy. Kukaan ei voi elää elämäänsä läpi toimien aina ja kaikkialla täydellisen oikein. Tärkein asia ei ole virheettömyys, vaan nimenomaan kyky oppia virheistään ja olla toistamatta niitä.
Tärkeintä on yrittää parhaansa
Vaikka tuntuukin vaikealta, valintoja tehdessään tulisi pyrkiä huomioimaan myös muut ympärillä olevat ihmiset sen sijaan, että keskittyisi vain omien mielihalujensa täyttämiseen. Samaan aikaan on tärkeää hyväksyä se, ettei kukaan ole täydellinen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään “vapaalippu”, joka oikeuttaa hölmöilyn. Ymmärtämättömyyteen voi vedota kerran, mutta kymmenennellä kerralla uskottavuus alkaa jo olla koetuksella.
Teksti: Sonja
