Äidin masennus aiheutti traumat-Äiti uhkaili itsemurhalla

Kuva: Pexels/ Keenan Constance

Olin 14-vuotias, kun äitini synnytti nuorimman sisareni ja sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin sisarusparven vanhin lapsi. Meitä oli yhteensä viisi lasta. Koska olin vanhin lapsista, äitini turvautui minuun ja jouduin ”vara-äidiksi” nuorimmille sisaruksilleni, sekä huolehtimaan kodista.

Äiti oireili masennusta ulospäin muun muassa olemalla hyvin äkäinen, etenkin minua kohtaan. Hän vaati minua hoitamaan koulun lisäksi kodin sekä huolehtimaan nuoremmista sisaruksistani. Onneksi minun ei tarvinnut kuitenkaan öisin valvoa ja hoitaa nuorinta siskoani.

Äiti ei antanut minulle minkäänlaista tilaa elää murrosikää, itsenäistyä ja kulkea nuorille tyypillisissä menoissa. Minun oli jäätävä lähes aina kotiin, kun kaverit lähtivät mökille tai heppatallille.

Kyse ei ollut siitä, että kyseiset nuorten omat menot olisivat maksaneet liikaa tai ettei minuun voinut luottaa. Äiti kertoi syyksi aina kielteisiin vastauksiin, että en saanut mennä, koska hänkään ei päässyt mihinkään.

Mielestäni äitini toiminta oli väärin minua kohtaan, koska kyse oli nyt minun nuoruusajastani. Äiti oli saanut elää jo oman nuoruusaikansa. Lisäksi äiti oli valinnut perustaa suuren perheen, joten hänen olisi kuulunut ottaa suurin vastuu kaikesta.

Isänikin odotti minulta vastuunkantamista nuorimmista sisaruksistani ja kodinhoidosta, mutta isä oli reilumpi minua kohtaan. Hän olisi antanut luvan kulkea nuorten menoissa. Isä oli minua kohtaan oikeudenmukainen ja lempeä.

Pelkäsin äitini hengen puolesta

Muistan erään koulupäivän erityisen hyvin. Se oli tavallinen päivä muiden joukossa, mutta yöllä oli tapahtunut outo selkkaus. Siinä äiti ja isä riitelivät, jonka jälkeen äiti lähti hortoilemaan ulos keskellä yötä.

Asia jäi vaivaamaan minua. En saanut nukuttua tuona yönä. Äidin masennusoireiden ja itsemurha uhkailujen takia, pelkäsin äidin tekevän jotain itselleen sillä aikaa, kun olisin koulussa.

Aamulla raahauduin väsyneenä kouluun kaikesta huolimatta. En kuitenkaan voinut keskittyä opiskeluun, vaan ajatukseni pyörivät koti-asioissa. Koulusta päästyäni ryntäsin kotiin tarkistamaan, onko äiti kunnossa. Siellä hän oli vaihtamassa siskoni vaippaa joten sydämeltäni tippui iso möykky.

Halusin miellyttää ja auttaa äitiä, joten läksyt tehtyäni, aloin oma-alotteisesti tiskaamaan. Sen jälkeen äiti pyysi minua hoitamaan pikkusiskoa, että hän pääsisi lenkille. Tottakai minä suostuin. Olin kiltti ja näkymätön tyttö, joka yritti miellyttää äitiään kaikin tavoin ja sulki omat tunteensa ja tarpeensa syvälle sisimpään.

Minulta jäi koko murrosikä elämättä, keskityin vain hoitamaan pikkusisaruksiani ja kotia sekä miellyttämään vanhempiani. Sisimpääni painetut asiat kuitenkin purkautuivat myöhemmin ja aloin oireilemaan pahasti.

Vasta vuosien päästä avioeron yhteydessä elin elämättä jäänyttä murrosikääni. Kapinoin kuin mikäkin teini ja kokeilin rajojani. Se oli ongelmallista, koska minulla oli jo omia lapsia. Onneksi lasten isä kuitenkin huolehti lapsista, silloin kun minä en siihen kyennyt.

Tilanne olisi varmaan ollut toisenlainen, jos vanhempani olisivat nuoruudessani nähneet minut, tarpeeni ja tuskani sekä hankkineet minulle apua, kuten terapiaa. Toivon myös, että olisin ymmärtänyt itse hakeutua ammattiavun piiriin heti kotoa pois muutettuani, mutta lähdin terapiaan vasta kauan avioeron jälkeen.

Nykyään olen vanhempieni kanssa paremmissa väleissä kuin koskaan. Olen muuttanut vuosien päästä takaisin lähelle heitä. Olemme tekemisissä monta kertaa viikossa. Olen antanut heille anteeksi heidän virheensä. Haluan käsitellä asioita omien lasteni kanssa, jotta heidän ei tarvitsisi kantaa sisällään taakkaa minun takia.

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.