Lapsen väkivaltaisuuteen tulee aina puuttua

Kun lapsi uhittelee, uhkailee ja käyttää sanallista tai fyysistä väkivaltaa vanhempaa kohtaan, tilanteeseen tulee puuttua viipymättä.

Jos lapsi ei halua mennä kouluun tai kieltäytyy tekemästä asioita, joita vanhemmat pyytävät ja mahdollisesti uhkailee vanhempiaan verbaalisesti, tämä on signaali vakavammista pinnan alla olevista ongelmista. Tällaisessa tilanteessa lapsen kanssa on toimittava johdonmukaisesti. Hänelle on tehtävä selväksi, ettei perheessä hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa, ei verbaalista eikä fyysistä.

Aina lapsi ei ole välttämättä edes mieltänyt, että uhkailu on verbaalista väkivaltaa. Vanhemman viesti lapselle tuleekin olla, että mikään ei oikeuta uhkailua. Lapsi voi yrittää selittää, että hän käyttäytyy näin vain siksi, että vanhemmat käyttäytyvät itse huonosti häntä kohtaan ja esittävät kohtuuttomia vaatimuksia. Tähän tulee vastata yksiselitteisesti niin, että syystä riippumatta uhkailu ei ole koskaan oikeutettua. Lapselle tulee myös tehdä selväksi, että jos hän uhkailee muita perheenjäseniä, tällä on seurauksia.

Sisarusten väliset riidat voivat olla haastavia tilanteita

Sisarusten välinen nahistelu on normaalia, jos sitä tapahtuu silloin tällöin eikä saa sellaisia muotoja, jotka täyttävät henkisen tai fyysisen väkivallan tunnusmerkit. Jos vanhempi sisarus kiusaa nuorempaa eikä vanhempi puutu tähän tiukasti, nuorempi sisarus saattaa nähdä tilanteen siten, että vanhempi sisarus on “vahvempi” kuin vanhempi. Nuorempi sisarus saattaa kokea, etteivät vanhemmat pysty suojelemaan häntä sisarukselta.

Lapsi saattaa sanoa, että toinen sisarus huusi hänelle ja hän löi tätä sen takia, tai että hän haukkui sisarusta, koska tämä ei antanut hänen pelata peliään. Lapsi voi muotoilla asian monella eri tavalla, mutta perusviesti rivien välistä on kuitenkin sama: “sisarus teki jotain ja tilanne oli siksi hänen syynsä”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsi ei ota vastuuta teostaan.

Jos lapsi ei kykene kantamaan vastuuta käyttäytymisestään, hän ei näe syytä muuttaa toimintatapojaan. Tällöin ongelmat vain jatkuvat. Lapsi on voinut oppia sanomaan sanat “olen pahoillani” tai “anteeksi”, mutta hän ei välttämättä tarkoita mitä sanoo vaan on oppinut, että näitä sanoja käyttämällä pääsee tilanteesta nopeimmin pois. Hän ei kuitenkaan epäröi toimia samalla lailla pian uudestaan, jos hän ei ole sisäistänyt, että toimintatapa on väärä.

Jos lapsi ei opi kantamaan vastuuta käytöksestään, hänen käytöksensä saattaa pahentua entisestään hänen kasvaessaan. Äärimmäisissä tapauksissa vanhemmat joutuvat jopa pelkäämään lapsensa taholta fyysistä väkivaltaa omassa kodissaan. Tällöin ollaan jo niin vakavien asioiden äärellä, että vanhempien ei tule yrittää selvitä tilanteesta yksin vaan kannattaa ehdottomasti hakeutua ammattiavun piiriin.

Lähde ja lisätietoa: Empowering Parents

Teksti: Sonja