Kuinka työpaikkakiusaajan saisi näkemään kiusatun tuskan?

woman sitting on wing chair
Kuva: Dmitry Schemelev

Kyky nähdä virheitä omassa käytöksessä on yksi tärkeimmistä ihmisen ominaisuuksista. Tämä taito on valitettavasti kuitenkin monella hakusessa. Tämän huomaa selvästi työpaikkakiusaamisessa. Eräs vaikeimmista haasteista on peiliin katsominen ja sellaisten piirteiden näkeminen itsessään, jotka saattavat ärsyttää muita.

Toisinaan voidaan selvästi osoittaa, että toinen henkilö on syyllistynyt kiusaamiseen enemmän kuin toinen. Tällaisia ovat tilanteet, joissa korkeammassa asemassa oleva henkilö käyttää valtaansa alaisen kyykyttämiseen. Alaisella ei tällöin ole hirveästi toimintamahdollisuuksia. Ääritapauksissa tulee ottaa yhteyttä tämän korkeammalla tasolla olevan henkilön pomoon. Nämä ovat vaikeita tilanteita kaikille osapuolille.

Usein kiusaamistilanteissa molemmat osapuolet kokevat tulleensa jollakin lailla huonosti kohdelluiksi. Olisi varsin paradoksaalinen tilanne, jos kumpikin osapuoli olisi samaan aikaan yhtä suuressa määrin sekä kiusaaja että uhri. Tällaisia tilanteita ulkopuolelta katsoessa tulee tunne, että kyse on samankaltaisista asioista, kuin kahden pienen lapsen riitelyssä.

Vanhemmat pystyvät auttamaan lapsia pääsemään yli riitatilanteista ja oppimaan parempaa kanssakäymistä. Kun aikuiset ovat kyseessä, heidän yläpuolellaan ei ole ketään sellaista auktoriteettia, joka voisi tulla vanhemman tavoin heille sanomaan, että “nyt toimit lapsellisesti, mieti hetki, onko tämä käytös fiksua”.

Jos olisi mahdollista samalla lailla lämmöllä ja kärsivällisyydellä opettaa huonosti käyttäytyvälle aikuiselle, että hänen kannattaa katsoa omaa toimintaansa ulkopuolelta ja nähdä puolueettomasti, että hänen toimintansa aiheuttaa toisille pahaa mieltä, voisi aikuisen sisällä uinuva empatia herätä. Tällöin hän saattaisi ymmärtää, että hän ei lopulta halua aiheuttaa kiusatulle sellaista ahdistusta kuin hän sillä hetkellä aiheuttaa.

Jos kiusaaja ymmärtäisi, kuinka ahdistunut kiusattu on, hän saattaisi toimia toisin

Kiusattu saattaa itkeä kotonaan työajan ulkopuolella ja kenties pelkää tulla töihin. Sydän voi hakata ahdistuksesta joka kerran, kun hän näkee kiusaajan ja työpäivät voivat olla yhtä tuskaa. Vaikka kiusaajaa ärsyttäisikin jokin asia työkaverissa, tuskin hän haluaisi aiheuttaa toiselle näin voimakasta ahdistusta. Koska kiusattu koittaa käyttäytyä urheasti ja peittää ahdistuksensa, kiusaaja ei välttämättä koskaan saa tietää aiheuttamansa pahan olon syvyyttä.

Kun pienelle lapselle sanoo, että “huomaatko, miten paha mieli sisarukselle tuli, kun otit lelun pois häneltä” ja “huomaatko, kuinka hän itkee ja on surullinen”, tämä herättää lapsessa myötätunnon tunteita ja hän saattaa oma-aloitteisesti halata ja pyytää anteeksi sisarukselta.

Olisiko jollakin lailla mahdollista hyödyntää vanhempien taikakeinoja lapsen kasvatuksessa myös aikuisten kohdalla siten, että aikuiset pystyisivät näkemään oman toimintansa vaikutukset toisessa ihmisessä, tuntemaan empatiaa ja sen seurauksena muuttamaan omaa käytöstään ystävällisemmäksi?

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.